KUN JUORUKELLON KILINÄ ON MUSIIKKIA KORVILLE

Tarkoitus ei oo syyllistää juoruilevia ihmisiä. On paljon pahempiakin paheita kuin selän takana puhuminen. Sitä tekee tosi moni, eikä juoruilemattomuus kerro ihmisen paremmuudesta. Mutta jos siellä on joku, jota häiritsee oma juoruilun tarve, niin sellanen voi saaha tästä jotain irti! 👍 Oon ite ollu koukussa juoruiluun, ja kerron tässä mitä oon tajunnut, kun oon opetellu siitä pois.

Mikä juoruilu?

Periaatteessa juoruilua on kaikki, missä puhutaan ihmisestä joka ei ole paikan päällä. Sitähän tapahtuu jatkuvasti. Kyllähän me puhutaan ihan vaikka omista lapsista, puolisoista tai esimerkiksi pääministerin sanomisista ja tekemistä ilman, että he ovat paikalla. Mutta tälläinen neutraali juoruilu ei oo se mistä tässä postauksessa puhun. 

Oon keskustellu tästä juoruilu-jutusta ihmisten kans, ja yleensä juoruilua puolustellaan, että se on sellasta hyvän tahtosta hauskuuttelua tai ihan vaan, että viattomasti kertoo kahden tutun välillä mitä toiselle kuuluu, että eihän siinä ole mitään pahaa. Eihän siinä olekaan jos on oikeesti kyse tuosta. Mutta joskus taustalla voi olla jotain ihan muuta, kuin viaton viestinvälitys. 

Kun mää tässä postauksessa puhun juoruilusta, tarkotan sitä kun puhutaan ihmisestä selän takana siihen tyyliin, että kyseinen ihminen ei missään nimessä kestäis sitä kuulla. Tarkoitan negatiivissävytteistä juoruilua. Juoruilua, jonka taustalla on ehkä juoruajan itsetunto-ongelmia, joita koitetaan korjata mustamaalaamalla muita. 

Kuva kuvapankista

Mitä se haittaa? 

Se on vaan ajanvietettä, se on vaan sosiaalisuutta, se on vaan harmiton tapa... Voihan sitä itselle niin uskotella. Mutta juoruilun lopettaminen on lopulta hyväksi ihan omalle itselle. Juoruilu on hyvin usein tuomitsemista. Ei sitä välttämättä suoraan juoruillessa ilmaista, mutta sisimissään tarkotetaan. Se voi ilmetä esimerkiksi äänensävyssä ja ilmeissä. 

Ja tässä kohdin päästäänki aikaisemmin julkaisemaani tekstiin Jos ärsyynnyn susta, ärsyynnyn musta. Mitä enempi tuomitsee ympärillä olevien ihmisten elämisiä, sitä ahtaammaksi ajaa oman elämänsä. Sitä tuomitsevampi on itseäkin kohtaan. Jos alkaa tarkkaileen niitä aiheita mistä tykkää juoruta, voi oppia itsestä asioita. Esimerkiksi joillakin vanhemmilla on herkullinen ajatus arvostella toisten vanhemmuutta. Taustalla on kuitenki todennäköisesti puhtaasti tahto olla itse hyvä vanhempi. Mitä täydellisempää vanhemmuutta vaatii itseltä, sitä enempi ja sitä pienemmät muiden vanhempien "mokat" saa itsessään aikaan kovan tuomitsemisen halun.

Mitä tehdä jos haluaa vähentää juoruilua?

Juoruiluhan on vain yksi tapa miten tuomitsemista ilmaista. Toiset tuomitsee päin naamaakin, ja erittäin moni sortuu somessa tuomitsemiseen kun ei tarvi olla kasvotusten. Mutta mikäli juoruilua harrastaa, siitä on hyvä lähtä liikkelle. Omalla kohdalla juoruilu herätti mut. Siinä vaiheessa, kun mun teki mieli laittaa juorukaverille viestiä, että "tiiäkkö mitä...", niin pysähdyin. Pysähdyin miettiin, että ketä tämä hyödyttää? Mitä mää saan tästä? Mitä tämä kertoo minusta? Tuntuuko tää sydämessä oikealta, vai tuntuisko enemminki se, että kumoais viestin eikä lähettäiskään sitä ikinä. Hyvin pitkälle pääsee siis jo sillä, kun ylipäätään kiinnittää huomiota siihen omaan juoruilun tarpeeseen. 

Ja tässä juoruilun vähentämisessä on hedelmällisintä se, että se ylettyy pikku hiljaa käytännöstä sinne mielentasolle. Samalla kun käytännössä peruu juoruilu aikeen, voi mielessään perua koko pahan ajatuksen juoruiltavasta kohteesta. Miettii vain hyväksyen, että se on hänen elämänsä eikä kuulu minulle. Kun opetellee hyväksyyn muiden ihmisten tekoja, lisää samalla hyväksyntää itseä kohtaan. Esimerkiksi slutshaming, jossa usein myös naiset itse tuomitsee toisten naisten seksuaalista käyttäytymistä, herättää kysymyksen, että kuinka sheimaaja on itse elämässään joutunut hillitsemään omaa seksuaalisuuttaan häpeän takia ja tuomitsemisen pelossa. Kuinka erilaista ja ainakin henkisesti vapautuneempaa elämä ois, kun tuomitsemisen pelko ei enää ohjailiskaan omaa elämää...

Juoruilusta luopuminen voi olla tuskaa

Pakottaminen ei hyövää. Oon yrittäny vaan olla juoruilematta. Mutta silloin se ei tarvi kun pikkusen töytäisyn ja sitten taas mennään. Ja sitten tulee entistä huonompi fiilis, kun ei oo pystyny pitään omaa aikomustaan. Kun on koko elämänsä juoruillut, oma lähipiirikin suurimmalta osin todennäköisesti koostuu myös ihmisistä jotka tykkää juoruta. On pelottavaa luopua yhdestä osasta itseä ja varsinki jos se on tärkeiden ihmisten kanssa yksi yhdistävä tekijä. Juoruilu voi olla kehittynyt osaksi omaa identiteettiä. Sen voi olla niin merkittävä tapa, että tuntuu että jäljelle jää vain tyhjyys. Mistä sitten keskustella juoruystävien kanssa? Miten suhtautua kun toinen aloittaa juoruilun, muttei itse tahdokaan lähtä mukaan? Haluaako ne olla enää sun seurassa jos et tyydytä heidän juoruilun tarpeitaan? 

Juoruilevia ei ala vihata vaikka itse ei enää joukkoon kuuluisikaan

Kaikki menee kuitenki todennäköisesti hyvin. Kyllä sitä on muutakin puhuttavaa ja jos ei ole, niin kehittelee sellasta. Yks mielenkiintonen keino on kääntää juorun kohteesta puhumisen positiiviseen. Kun jotakin henkilöä haukutaan, niin voi itse miettiäkkin että mitä hyvää kyseisessä ihmisessä on ja sanoa sen ääneen. Ja provosoitumisvaiheen (eli kun on itse huomannut juoruilun vahingollisuuden ja pyrkii pääseen siitä eroon, niin tuntuu että muiden juoruilu ärsyttää siinä vaiheessa ihan älyttömän paljon) jälkeen sitä on ihan ok sen kanssa, että muut silti juoruilee. Ei se enää haittaa, kun tärkeintä on se, että itse voi hyvin ja tekee sillain, miten itestä pohjimmiltaan oikealta tuntuu. Jokainen tekee parhaansa silloisella kokemuksella ja ymmärryksellä. Juoruileva ihminen ei ole paha. Heitä kohtaan alkaa tuntea samaa myötätuntoa, mitä on alkanut tuntea itseään kohtaan. Ymmärtää, että sielläkin taustalla on vaan inhimillinen tarve tulla hyväksytyksi. 💗 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA