KUKISTAISIKO RAKKAUDEN LISÄÄNTYMINEN KULUTUSJUHLAN?

Ihanaa, mennään naimisiin! Ostetaan, hankitaan, kulutetaan! Sitä on oikea rakkausjuhla. Kalliit sormukset. Sata vierasta. Kaikille ruokaa, eikä mitään keittoja vaan kunnon sapuskat. Ja paljon, ettei vaan lopu kesken. Nykyihminen voi kuolla nälkään jos jää patongin palaa vaille. No ei nyt sentää, mutta häpeähän siinä iskee, luulevat ettei meillä ole rahaa! Ja eihän meillä oikeastaan olekaan, mutta onneksi saa lainaa. Koristeita, hepeneitä, krääsää. Hirveesti krääsää, se kertoo rakkauven määrästä lähes yhtä paljon ku karaattien määrä.

 

Ihanaa, omakotitalo! Ostetaan, hankitaan, kulutetaan! Tämmönen on kaikilla, tämmönen me tarvitaan. Osamaksuja osamaksujen perään. Onneksi molemmat tienaa hyvin, niin pystyy ostaan, hankkiin, kuluttaan. Eihän tässä rakkautta tarvitakkaan! Voidaan nää sitten jakaa, ennen kuin aletaan toisten kans tähän hommaan uudestaan.

Mutta ennen sitä...

Ihanaa, saadaan lapsi! Ostetaan, hankitaan, kulutetaan. Hyvä vanhempi ei kitsastele rahasta. On todella, todella vastuutonta jos ei osta turvaistuinta kalleinta. Merkkivaatteet yli tarpeen, Mini Rodinia, Gugguuta ja Metsolaa. Ja tietenki käytetyn auton hintaset yhdistelmärattaat. Kyllä mää silleen välitän luonnosta, mutta kun ne kirppikset oksettaa ja käytetyt ei oo... uusia. Ja onhan se nyt kiva näyttää, että ei ne meidän kaikki rahat ole hääjuhliin ja taloon uponnu, vielä riittää 💸 ja kulutusyhteiskunta kiittää.

. . .

Tavaraa hankitaan monesti jos on tyytymätön olo. Vaille jääny tunnepuolella. Oikeestihan ihminen vois olla onnellinen paljon, paljon vähemmällä, me tiedetään se. Miksi meille ei tunnu riittävän mikään?

Voisiko yhtenä syynä olla, että nykyään ollaan liian yksin? Perheyksikkö on tosi yksin. Ehkä ihminen tarvitsee monta rakasta ihmistä ympärille. Aitoa yhteisöä. Sitä ei enää ole ja se koitetaan korvata hienolla autolla ja jättimäisellä televisiolla. Silti se ei täytä mitään, kuin ehkä hetkeksi. 

Nykyinen yksiavioinen elämä tukee tätä järjetöntä kuluttamista. Jos ois normaalia rakastaa montaa ja elää ylipäätään isommissa piireissä, olen varma että kulutus romahtais nykyisestä. Luontokin kiittäis. Tavaroita ja asunto voitais jakaa, ja monien rakkaiden ihmisten seura korvais viihdykkeiden suurkulutuksen.

 Tämän postauksen kuvat kuvapankista.
 

Terveisin jonkinlaisesta kommuunielämästä haaveileva hippiäinen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA