MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

 

Villi ja superaktiivinen seksielämä, sukupuolitauteja, vahinkoraskauksia, mustasukkaisuusriitoja ja ulkopuolisiin rakastumisia? 

No ei. 

Ehkä tärkein asia, mitä haluan ihmisille kertoa avoimesta suhteesta on se, että se voi olla jotain niin paljon enemmän ja jotain niin erilaista, kuin mitä siitä ehkä etukäteen ajattelee. Itselle suurin muutos on tapahtunu ehdottomasti tunne-elämässä ja sen kautta henkinen hyvinvointi on lisääntynyt.

Meidän avoin suhde koostuu  varmaan 98%:sti muusta kuin ulkopuolisista intiimeistä suhteista. Ne on ihan pieni osa, eikä siksi edes mitenkää merkittävä juttu. Siksi onkin hassua, kun muut ihmiset kyselyineen tuntuu keskittyvän tuohon pariin prossaan. Välillä toki kysytään myös rakastumisen mahdollisuudesta ja mustasukkaisuudesta, ja nää onkin hyviä kysymyksiä joista lähtee pitkäkin keskustelu liikkeelle. 

Tuo meidän avoimen suhteen 98% on puhumista, miettimistä ja tuntemista. Keskustellaan yhdessä käsitellen asioita ja puhutaan niistä tunteista, paljon. Lisäksi itsekseen tulee myös työstettyä omia tunteita. Ja ihan parasta, että nämä sitten vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan ja mm.  koko meidän perheen elämään.  

Toki tämä puhumisen määräkin on tänä päivänä vähentynyt, koska olemme yksinkertaisesti käyneet niin perin pohjin läpi jo monet asiat avointa suhdetta koskien, ettei niistä enää tarvi puhua.

Seuraavaksi selitän osissa juttuja, missä on tapahtunut muutosta.

Rehellisyys

Nyt me voidaan oikeasti puhua ihan kaikesta. Ja nyt pystyy ennen kaikkea oleen itsellekkin ihan rehellinen, kun ei tarvitse häpeän takia piilotella tai kieltää osaa itsestään. 

Oisin kyllä varmasti sanonut aikaisemmin, suhteen ollessa monogaaminen, että kyllä joo, olen rehellinen niin kumppanille kuin itsellenikin. Mutta en ole silloin tiedostanu sitä, mitä kaikkea sitä oikeasti peitteleekään. 

Ja toisaalta olisin silloin selittänyt itselleni, että näin rehellinen (mitä nykyään olen) ei tarvi sentään olla, koska se loukkais kumppania. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että se ei loukkaa. Ja jos loukkaa, niin se käsitellään. Tällä tavalla suhteessa ei enää ole sellaista valheellista muka rehellisyyttä, jossa oikeasti haastavat jutut jätetään kertomatta toisen tunteita suojellakseen.

Luottamus

Edelliseen liittyen, voin luottaa, että kumppanini on rehellinen, koska hänen ei tarvitse ylisuojella minun tunteitani. 

Ja kun parisuhteessa ei enää automaattisesti vallitse ne yleiset sanomattomat säännöt, vaan rajat on yhdessä pohdittu ja sovittu, sekä niitä päivitellään tarpeen mukaan, pettämiselle ei vaan jää niin paljoa tilaa.

Tunnetaidot

Hankalat tunteet on ikäänkuin pakotettu pinnalle ja ne vaan on täytynyt oppia käsittelemään. Koko parisuhde ois kriisiytyny kasaan saman tien avaamisen jälkeen, jos me oltais yritetty juosta haastavia tunteita pakoon. 

Nykyään en pelkää tunteita. Ja osaan tunnistaa paremmin mikä tunne on minkäkin taustalla ja hyväksyn ne. Me ei häpeillä negatiiviseksi miellettyjäkään tunteita vaan voidaan myöntää ne ääneen. 

Miksei oo aikuisten voimakortteja? Ois hienoa, kun keski-ikäinen Pertti menis lattialle sikiöasentoo ja elämänsä ensimmäistä kertaa myöntäis ääneen tuntevansa riittämättömyyttä, arvottomuutta ja menettämisen pelkoa.
 

Oon myös oppinut sen tunteisiin liittyen, että mää en oo vastuussa muiden tunteista. Toki sitä haluaa oman jaksamisen mukaan olla tukena rakkaan tunnekuohuissa, mutta enää en ota niistä itseeni. Vaikka tietäisinkin, että joku minun tekoni tai sanomiseni on ne triggeröinyt pintaan. Ne on silti sen toisen tunteita ja hänellä hanskattavana.

On myös toisen oma vastuu kertoa, milloin joku on liikaa ja tahtooko jonkun asian muuttuvan. Minä en voi analysoida jatkuvasti toisen tunteita ja yrittää lukea ajatuksia, vaan toisen on yksinkertaisesti avattava suunsa jos toivoo muutosta. Tämä opettelu on ollut oikeasti aika haastavaa, liian monesti sitä sortuu parisuhteessa suojelemaan toisen tunteita tai ylitulkitsemaan toista ja nämä tilanteet saattaakin johtaa ihan turhiin riitoihin.  

Myös alun hankaluudet muiden ihmisten suhtautumisen suhteen on saanut lopulta itseni nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, että jos me ja meidän avoin parisuhde pelkällä olemassaololla loukkaa jonkun tunteita, niin ei voi mitään. Tai siis minä en voi sille mitään. Ne ihmisethän itse kyllä voi jos opettelevat myös näitä tunnetaitoja. Meillä ei ole mitään velvollisuutta toimia terapeutteina heille, joiden maailmankuva hetkellisesti murentuu kun meidän parisuhde ei vastaa heidän ainoaa oikeaa tapaa olla ja elää

Itsetunto

Kun voi kertoa kaikki salatut tunteet, halut ja toiveet toiselle ja hän hyväksyy mut silti, se auttaa hyväksymään myös itse itseni inhimilliseni piirteineni. 

Pidän meitä myös tosi rohkeina, kun ollaan uskallettu lähtä testaamaan tällasta hommaa ja lisäksi ollaan kerrottu tästä muille. 

Haluan laittaa itteni likoon sen takia, että ei-monogaamiset suhteet on tabu ja vaikkei tää meidän suhdemuoto varsinaisesti kuulu muille, niin ulostuloja tarvitaan jotta muut saa rohkaisua toimia omassa parisuhteessaan just niinkuin haluaa ja ymmärryksen lisääntyessä tulevaisuudessa toivottavasti avoimeen suhteeseen ryhtyminen ei aiheuta siinä määrin kummeksuntaa (aika paljon vielä paheksuntaakin) kuin nyt toistaiseksi. 

Tietenkin myös positiivinen huomio ulkopuolisilta nostattaa hetkellisesti itsetuntoa, mutta mää näen tämän kovin pinnallisena keinona, jolla ei pysty pohjimmiltaan korjaamaan mitään. Siihen pystyy vain itse, ei muut ja muiden sanat tai teot.

Tunteet

Elämästä on tullu tunnerikkaampaa ja on tajunnut sellaisen filosofisenkin pointin, että haluanko elää turvallista (tai sen tuntuista), varmaa, tasapaksua elämää vain välttääkseni mahdollisia haastavia tunteita? Jännitys, ihastus, intohimo, rakkaus jne. jää niin paljon vähemmäksi jos elämää ohjaa pelko. 

Olen myös saanut kokea ja oppia aivan uuden tunteen! Tämä tunne on kuitenkin monogaamisessa kulttuurissa niin huonosti tunnettu, että sille ei ole edes nimeä tai en ainakaan ole sellaista kuullut. Kieli kertoo meidän todellisuudesta. Se on niin merkittävä asia, että käytännössähän tämän tunteen olemassa oloa ei meidän kulttuurissamme tunnisteta ollenkaan, koska sille ei ole sanaa. 

Englanniksi tunne on nimeltään compersion. Tämä tunne on eräänlaista myötäiloa tai -onnea siitä, kun kumppanilla on hauskaa tai ihanaa olla muiden kanssa.  Se on vähän niinkuin mustasukkaisuuden vastakohta. Luulisin, että tämä on vähän samantyylinen tunne, mitä vanhempana saatta tuntea, kun oma lapsi on löytänyt rakkauden. 

Ja tuo on niin ihana tunne! Se saattaa olla yhtäaikaa mustasukkaisuuden kanssa päällä, mutta se tekee hetkestä paljon miellyttävämmän. Vaikka vähän olis mustasukkainen olo, niin toisaalta on onnellinen, että toinen saa kokea muidenkin kanssa ihania tunteita ja hetkiä. Ja nyt kun mustasukkaisuutta ei enää tunne läheskään siinä määrin mitä alussa, niin jäljelle jää usein vain tuo ihana tunne. Kumppanin ilo tarttuu, molemmat voi saada siitä hyvän fiiliksen jos toisella on jotain kivaa meneillään. Mää oon niin tykästynyt tuohon tunteeseen!

Luovuus

Tämä on mielenkiintoista. En ollut vuosiin kirjoittanut juuri ollenkaan biisejä, mutta avoin suhde muutti jotain. Rupesin kirjottaan kaikenlaisia tekstejä elämän pohdinnoista runoihin ja lauluihin. Huomasin, että määhän olen tehnyt biisejä ainoastaan sinkkuna, yksin ollessa... Avoin suhde toi mulle jonku kaipaamani vapauden tunteen, jossa mun luovuudelle oli yhtäkkiä tilaa.  
 
Tykkään kirjoittaa lauluja etenkin ihmiskohtaloista. Avoin suhde sallii mulle päästä uusia ihmisiä lähemmäs. Ylipäätään katson jotenkin erilailla muita ihmisiä, jotenkin syvemmin. Vaikka mun ei ois tarkotus edes tutustua ihmiseen tai luoda minkäänlaista suhdetta. Annan mieleni leikitellä ja itseni tuntea kaiken intensiivisemmin ja näin syntyy kuin itsestään biisejä. Ehkä olen viimein itselleni aito ja sen takia näen muissakin aitoa, mielenkiintoista ihmisyyttä, joka mua kiehtoo ja inspiroi.

 . . . 

Avoin suhde on siis kasvattanu itseä ihmisenä hirveästi. En ois uskonut, mihin kaikkeen se johtikaan kun eräänä keväisenä iltanan istutin Juuson pöydän ääreen, kaadoin meille lasilliset viiniä ja rohkaistuin kysyyn "Mitä jos me alettais elään tässä suhteessa vähän vapaammin?".



 

 

 

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus ja kuvastaa hyvin pitkälle myös omia tunteitani ollessa avoimessa suhteessa. Kompersion tunnistaminen ja siitä nauttiminen tulee ajan kanssa ja se on todellakin mahtava fiilis! Kiitos avoimesta kirjoituksesta! 🤗

    VastaaPoista
  2. Upea kirjoitus! On helppo nähdä, että olette käsitelleet aihetta hyvin perinpohjaisesti! Samastuin tosi moneen huomioosi, etenkin kompersioon ja siihen miten n. 98 % on ajatusten ja tunteiden tasolla. Kiitos että puhut näin avoimesti tärkeästä aiheesta, josta ei vieläkään puhuta tarpeeksi. T: Kaappiavoin :)

    VastaaPoista
  3. Olipa erinomainen kirjoitus. Kiitos! Monessa kohtaa saatoin vain nyökytellä, että juuri näin se on meilläkin mennyt! Hienoa kun uskallat kirjoittaa asiasta omalla nimellä. Oman blogini uskalsin avata vasta vain nimimerkin takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritinki etsiä onko ei-anonyymeja aiheesta bloggaavia, mutta eipä oikein löydy! Anonyymisyydessä on kyllä hyvä puoli se, että pystyy helpommin oleen vieläkin avoimempi. Tää aihe vaikuttaa kiinnostavan tällä hetkellä kovasti, joten kaikenlaisille ulostuloille on varmasti tilausta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA