OLEN SÄILYTTÄNYT NAISEUTENI LÄPI LAPSIARJEN

En ole vain äiti, en vain vaimo. Olen myös kokoajan minä. Minä naisena, minä seksuaalisena olentona. Olen sitä myös raskaana ollessa, synnyttäessä ja imetysaikana.

Naiseuden säilyttäminen on mun voimavara. Uskon, että sen ansiosta tämä elämä perheellisenäkin pysyy balanssissa. Olen hyvä äiti ja vaimo. Ja noita ollakseni mun ei ole tarvinnut luopua osasta itseäni. 

Minä aion edelleen olla villi nainen ja säilyttää tulevaisuudessakin tämän ihanan osan vahvana itsessäni. 

Lisääntymisen tuomat muutokset vartalossani saa olla. En vastusta niitä. Luotan, että kehoni muokkautuu tilanteen vaatimalla tavalla. Minulla on aikaa. Annan keholleni aikaa.

En katso kaiholla kuvia 17-vuotiaasta minästä, jolloin painoin melkein 20 kg vähempi. Kuvia katsellessa muistan myös silloisen epävarmuuteni. 

Raskaudet, synnytykset ja äitiys on tuonut itsevarmuutta ja ravistellut tärkeysjärjestystä. Minulle tämä naiseus ei ole ulkoisia tekijöitä, vaan sisäinen tunne.

Naiseuden ylläpitoon on vaikuttanut varmasti se, että olemme myös yhdessä perheen vanhempina olon lisäksi mies ja nainen. Olemme saaneet viettää paljon kahdenkeskistä aikaa Juuson kanssa. Emme ole mitenkään hyllyttäneet parisuhdettammekaan näinä aikoina.

Tämä on kuitenkin tapahtunut kuin luonnostaan. En ole tietoisesti valinnut, että äitiys ei ahmaise minun koko olemusta.

Voi olla, että olemme onnekkaita. Meillä ei ole ollut isompia haasteita lapsiarjessa. Vauva-aikaa odotamme nytkin innolla, sillä aiempienkin kohdalla me olemme saaneet nauttia täysillä niistä ajoista. 

Voin elää tässä hetkessä, en erikseen odota aikaa kun lapset ovat isoja. 

Elämä tuntuu jotenki täyteläiseltä. Saan kokea ihanan äitiyden, olla rakastettu vaimo ja kuitenki nauttia omalla tavalla ihan itsenä, naisena olosta. 

 

Seksuaalisesti vapaa nainen voi pelottaa

Iät ja ajat naiset on haluttu kesyttää äideiksi ja vaimoiksi. Naisen seksuaalisuus on nähty uhkana, jopa niin paljon, että sen olemassaolo on yritetty kieltää. Edelleen elää vanhentuneita luuloja siitä, että miehet olisi jotenkin seksuaalisempia olentoja kuin naiset. Ja edelleen naisen seksuaalisuutta koitetaan saada rajattua, kahlittua, hillittyä... Tämä tasa-arvoistumisen aika on rankkaa heille, joiden sisällä on edelleen naisvihaa. 

Mutta minulta ei sellaiset saa sääliä. Voi olla, että ärsytän, voi olla, että vitutan. Voi olla, että pohjimmiltaan pelotan. Seksuaalisesti itsevarma ja voimassaan oleva nainen voi olla pelottava. Sellainen ei olekaan ohjailtavissa. Sovinisteilla voi nousta viha, että eikö edes aviomies saa tuota naista pidettyä kurissa? Mikäs se sellainen mies edes on?

No minäpä kerron...

Se on mies, joka ei pelkää. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA