Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2021.

LÄSSYÄ RAKKAUSHÖPINÄÄ

Kuva
Oon niin rakastunut. 💗 Nämä on niin ihania hetkiä. Sellaisia, mitä olisin luullut pitkässä parisuhteessa jäävän pois. Se, kun tuntuu, että pakahtuu rakkaudesta... Meillä on ollut viikonloppu tällaista. Jatkuvia hempeitä katseita ja kosketuksia, sekä ihania ja aitoja lausahduksia, että kiitos kun just sinä oot siinä. Niin kliseisiä sanoja, mutta niin suoraan sydämestä, ettei tarvi aitoutta epäillä.  Me ollaan keskusteltu eräästä hankalasta aiheesta. Sellaisesta, mikä ois voinu aiheuttaa isonkin riidan. Ja oli siistiä kun huomattiin molemmat, että hei, mehän osataan tää homma ja hyvin. Me keskusteltiin niin rauhassa ja asiallisesti. Ihan vain koska ollaan opeteltu.  Joskus aiemmin tämä ois menny riidaksi. Nyt tästä tilanteen läpikäymisestä syntyi älyttömän hieno tunne, että vau. Juuso kiitti mua, että oon opettanu sille tämmöistä puhumisen taitoa ja minä kiitin häntä, että hän on sellainen joka haluaa opetella. MINÄ RAKASTAN SINUA Mää oon opettanut Juusoa puhuun haastavista tunteista, J

LESTADIOLAISUUDESTA MONISUHTEISUUTEEN

Kuva
Omaan vähän lestadiolaisuustaustaa ja siksi tämä aihe. En ole kuitenkaa itse liikkeeseen kuulunut kuin pari vuotta nuorena. Koska omista lestadiolaisajoista on kauan aikaa, eikä lähipiirissäkään ole nykyään paljoa lestadiolaisia, en oikein tiedä missä tänä päivänä mennään noin niinkuin nuorten lestadiolaisten aikuisten ajatusmaailmassa.  En tiedä onko edelleen samat rajat, kuin silloin kun itse olin 14-vuotias. Ainakin äkkiseltään tuntuu, että siellä piireissä on jokseenki vapauduttu, mutta varmasti niin yksilökohtaista ettei pysty kuitenkaan yleistään. Vanhoillisia, tiukat rajat omaaviakin luultavasti vielä löytyy myös nuoremmista. Lestadiolaisuus (ja tässä kohdin tarkennan, että puhun vanhoillislestadiolaisuudesta) on ollut viime vuosina otsikoissa, joten ehkä moni tietää mistä on kyse. En jaksa tähän alkaa enempi avaamaan liikkeen ideaa, eikä se oikeastaan ole nyt olennaista moniltakaan osin. Aion vain pohtia erästä huomioitani liittyen avoimeen suhteeseen ja lestadiolaistaustan oma

POHDINTAA TOISEEN RAKASTUMISESTA

Kuva
"Jos suhteessa on kaikki hyvin, ei ulkopuoliseen rakastuta" Totta vai tarua? Mitä tämä lausahdus tarkoittaa ja onko se edes totta? Vai onko se valheellista monogamia ihanteen ylläpitoa? Kuvitellaan, että ei montaa voi rakastaa, se on luonnotonta ja vain se yksi ja ainoa täydentää kaiken ja se riittää. Ja jos sitten rakastuukin toiseen, niin uskotellaan, että ei sitä ensimmäistä aidosti rakastanu ja suhteessa oli jotain vialla. Uskooko tämmöisen ajatuksen omaava siis ollenkaan polyamoriaan? Vai onko tuo vain omakohtainen näkemys, eli että ITSE ei rakastuis ulkopuoliseen jos omassa suhteessa menee hyvin? Toki, aika mielenkiintoinen näkemys siinä mielessä, että tämmösestä ei varmaan etukäteen voi tietää. Voisin ajatella monenkin yllättyneen siitä jos on rakastunutkin toiseen ollessa valmiiksi hyvässä suhteessa. Meille kun uskotellaan, että se ei suunilleen ole mahdollista. Mitä jos meidän ei pitäiskään valita kahden väliltä? Onko tämä uskomus syynä sille, miksi moni on valmis jo

MITÄ JOS MONOGAMIA OLISIKIN HARVINAISUUS?

Kuva
Pystyisin kuvitteleen tän maailman niin, että monisuhteisuus olis normi. Kuka tietää, vaikka joku päivä olisikin. Nyt, kun monogamia on vallassa ja avoimesta suhteesta uutisoidaan lähinnä hyvin varoitellen, niin olen kääntänyt leikkimielisesti asioita hieman päälaelleen. Millasia juttuja mediassamme ehkä olisi, jos pitäisimme monisuhteisuutta tavallisena ja monogamiaa ani harvalle sopivana vaihtoehtona?    Suljetun suhteen pitää perustua yhteiseen sopimukseen - Leikkipsykoterapeutti “Suljettu suhde voi tuoda elämään tasaisuutta ja turvallisuutta, mutta se ei ole jokaisen juttu.”  Suljetussa suhteessa parisuhteen rinnalle ei yhteisestä sopimuksesta ole lupaa tuoda samanaikaisia sivusuhteita.  ”Tarpeet voivat olla seksuaalisia, tai liittyä oman itsetunnon kohottamiseen – kelpaanko vielä?” feikki perhe- ja pariterapeutti Kirsi Yli-Pyky pohtii    Vaikka suljetusta parisuhteesta puhutaan ilmiönä aiempaa enemmän, Kirsi Yli-Pyky ei usko, että perinteinen avoin suhde olisi siirtymässä marginaa

"MISTÄ TOLLASIA NAISIA/MIEHIÄ LÖYTYY?"

Kuva
Meiltä välillä kysellään, että miten on sattunut, että ollaan löydetty toisemme kun molemmat pidämme avointa suhdetta hyvänä vaihtoehtona. Mutta en usko puhtaaseen sattumaan. Valmiiksi avomielinen vai muutokseen kykeneväinen? Ensinnäkin, mää en varmaan alunperinkää olisi valinnut itselleni kumppaniksi ahdasmielistä ja vaikkapa tosi konservatiivista, muutosvastaista kumppania. Jos oisinki noin erehtynyt, niin meidän suhde ois varmaankin päättynyt jo aikaa sitten ja johonkin ihan muuhun, kuin kiistelyyn siitä avataanko suhde vai ei.  Toisaalta, ei me olla aikoinaan etsitty mitään parisuhteen sääntöjen suhteen avomielistä kumppania itsellemme, vaan ihan perinteisen monogaamisen suhteen kannattajaa. Sen kummemmin miettimättä, ihan automaattisesti. Itse oon varmasti ollut tietämättömänä hyvinki avoimia ja erilaisia suhdemuotoja vastaan nuorempana. Eli todellakaan Juuso ei todennäköisesti ois "löytäny" mua, jos ois aikoinaan itselleen etsiny naista, joka voisi suostua avoimeen suht

OIKEASTI EN HALUAIS PUHUA AVOIMESTA SUHTEESTA

Kuva
"MIKSI KIRJOITAT TUOMMOSIA JUTTUJA?" Siksi, koska se kiinnostaa. Siksi, koska ihmiset saa selvästi jotain näistä avoin suhde- kirjoituksistani. Siksi, koska mulla sattuu oleen tästä kokemusta ja sen lisäksi jonkinlainen taito sanoittaa ajatuksiani. Moni saa näistä ihan vain ajattelemisen aihetta ja usea vertaistukeakin kaipaava löytää blogiini. Kun pari vuotta sitten aloin kirjoittaan itselleni ylös juttuja koskien tätä meidän suhdemuotoa, käsittelin niiden avulla itse asiaa. Mulla oli silloinki palo jakaa niitä juttuja, mutta en uskaltanut, enkä halunnut vielä kun suhteen avaaminen oli niin tuore juttu, että halusin itsekkin kokemusta pidemmältä aikaa ennen kuin voisin kertoa kokemuspohjaisesti asiasta. Nykyään monet jutut aiheeseen liittyen on jo niin läpikäyty sekä omassa mielessä, että Juuson ja muiden ystävien kans keskustellessa, että sen puoleen en koe tarvetta kirjoittaa. Välillä tuntuukin jopa hölmöltä kirjoittaa "yksinkertaisuuksia", mutta silloin muistu

ENTÄ JOS EDESSÄ ONKIN SEKTIO?

Kuva
Osaa saattaa ihmetyttää, kuinka uskallan puhua niin varmasti tulevasta synnytyksestä, ihan niinkuin se olisi itsestäänselvyys, että kaikki tulee meneen hyvin.  Vaikka suunnittelisin tarkkaan ja yksityiskohtaisesikin tulevaa synnytystä, se ei tarkoita ettenkö ottaisi huomioon, että kaikki ei todellakaan ole mun käsissä ja voi sattua vaikka mitä, etten saa edes alateitse synnyttää. Tiedostan tämän kyllä. Mutta minä en elä peläten pahinta. Ei ole mitään järkeä, etten sais olla edes etukäteen innoissaan vaikka lopuksi kävisikin niin, miten en toivois. Se ei sitä tilannetta muuttais, että olisin koko raskausajan varuillaan mielessäni ja toistelisin mielelleni kauhuskenaarioidenkin olemassaoloa (paitsi jos uskoo vetovoiman lakiin, ja juuri silloin etukäteen murehtiminen ja pessimismi on huono juttu😜) .  Tää on osa mielen harjoituksia, älä anna pelolle valtaa . Lähtökohtaisesi eletään luottaen siihen, että kaikki todellakin voi mennä hyvin! Valmistautuminen ei tarkoita naiivia ja järkkymätön