LESTADIOLAISUUDESTA MONISUHTEISUUTEEN

Omaan vähän lestadiolaisuustaustaa ja siksi tämä aihe. En ole kuitenkaa itse liikkeeseen kuulunut kuin pari vuotta nuorena. Koska omista lestadiolaisajoista on kauan aikaa, eikä lähipiirissäkään ole nykyään paljoa lestadiolaisia, en oikein tiedä missä tänä päivänä mennään noin niinkuin nuorten lestadiolaisten aikuisten ajatusmaailmassa. 

En tiedä onko edelleen samat rajat, kuin silloin kun itse olin 14-vuotias. Ainakin äkkiseltään tuntuu, että siellä piireissä on jokseenki vapauduttu, mutta varmasti niin yksilökohtaista ettei pysty kuitenkaan yleistään. Vanhoillisia, tiukat rajat omaaviakin luultavasti vielä löytyy myös nuoremmista.

Lestadiolaisuus (ja tässä kohdin tarkennan, että puhun vanhoillislestadiolaisuudesta) on ollut viime vuosina otsikoissa, joten ehkä moni tietää mistä on kyse. En jaksa tähän alkaa enempi avaamaan liikkeen ideaa, eikä se oikeastaan ole nyt olennaista moniltakaan osin. Aion vain pohtia erästä huomioitani liittyen avoimeen suhteeseen ja lestadiolaistaustan omaavien suhtautumista aiheeseen. Ihan vain näin omalla suppealla kokemuspohjalla. 

 


LESTADIOLAISTAUSTAISET OVAT YLLÄTTÄNEET AVOMIELISYYDELLÄÄN

Tunnen paljon lestadiolaistaustaisia kun sellainen itsekin olen ja mua on positiivisesti yllättänyt se, miten moni on suhtautunut mielenkiinnolla avoimeen suhteeseen. On tullut aidosti kiinnostuneita kyselyitä ja mieleeni on jäänyt esimerkiksi yksi vasta liikkeen taakse jättänyt nuori mies. Hän kertoi treffisovelluksessa, että he kokeilevat vaimonsa kanssa myös vähän jotain avoimen suhteen tyylistä järjestelyä.

Avoin suhde muuten onkin mielenkiintoinen vaihtoehto uskosta, mutta ei avioliitosta eronneelle lestadiolaisparille, joilla vakaumus ei enää itsessään estäisi esimerkiksi vapaampaa seksuaalikäyttäytymistä! Mun huomio kuitenkin tässä tekstissä keskittyy siihen, miten entiset lestadiolaiset ovat tuntuneet yleisellä tasolla suhtautuvan avoimeen suhteeseen, ei siihen voisivatko tai toteuttavatko he sitä itse.

Lestadiolaiset ovat nimenomaan yksiavioisia, siis todellakin ihan eri sfääreissä kuin mitä yleinen nykyinen parisuhdemalli, jota ei oikein yksiavioiseksi voi edes nimittää eroineen ja syrjähyppyineen. Vanhoillislestadiolaiset eivät salli avioliiton ulkopuolista seksiä, eli se tarkoittaa neitsyenä naimisiinmenoa ja sama kumppani koko loppuelämän. Avioerokaan ei ole oikein hyväksyttyä. Leskeksi jääminen on poikkeus, jolloin hyväksytään uuden kumppanin hankkiminen. 

Useat entiset lestadiolaiset (mun huomio, että varsinkin jos liikkestä on erottu aika vasta, eli siis on oikeasti eletty elämää vakaumuksellisesti pidempään kuin automaattisesti ensimmäiset lapsuusvuodet) siis tuntuvat mun kokemuksen mukaan suhtautuvan varsin avomielisesti, kiinnostuneena eettiseen monisuhteisuuteen. Ja mulla on tähän teoria, miksi näin on...

TIUKAT RAJAT LÖYSTYY RYTINÄLLÄ

Ensinnäkin, lestadiolaiset ovat kasvaneet parisuhdemalliin, jossa voidaan oikeasti luottaa suhteen pysyvyyteen. He eivät ole nähneet (harvinaisia poikkeustapauksia lukuunottamatta) vanhempien pettäneen, jättäneen tai lähteneen uuden mukaan ja harvoin edes lähipiirissä jos sekin on koostunut uskovaisista. 

Uskottomuuden pelko ei varmastikaan varjosta avioliittoa samalla tavalla, kun intiimielämä ei ole ainoa vakaumuksellinen asia, vaan se liittyy henkilökohtaiseen uskoon. Heillä voi olla ihan eritasoinen luottamus uskolliseen liittoon. Kadehdittavan varma. Ja silloin he eivät näe henkilökohtaisena uhkana esimerkiksi avointa suhdetta, koska se menee liian kaukaiseksi.

Pettämiset ja erot ovat valmiiksi horjuttaneet monen ei-uskovaisen luottamusta täydelliseen yksiavioiseen rakkauteen ja silloin sen rippeistä yritetään edes epätoivoisesti pitää kiinni. Silloin avoin suhde voi tuntua liian inhottavan rehelliseltä ja pelottavan mahdolliselta vaihtoehdolta itse kullekkin. Tämä voi aiheuttaa vastustusta ja halua tuomita.

Jos sisimmissään tuntee oman tapansa todella oikeaksi ja luottaa siihen, ei muiden erilaiset tavat tunnu uhkaavilta, vaikkei niitä suoranaisesti ymmärtäiskään.

Toinen juttu, miksi luulen entisten lestadiolaisten suhtautuvat erilaisiin suhdemuotoihin suvaitsevaisena ja kiinnostuneena on se, että he ovat jo joutuneet tekemään ns. "väärin" erotessaan liikkeestä ja alkaessaan elään uskovaisten näkökulmasta syntistä elämää. He ovat joutuneet jo käymään henkilökohtaisesti sen taistelun, mitä minä vaikkapa olen vasta nyt käynyt, kun poikkesin minun kohdalle asetetusta normista ja odotuksista. Ehkä raja ei enää olekaan niin suuri rakkaussuhteen toteutustapojen suhteen. Suurin raja on jo rikottu ja jos itse on joutunut elämäntyylin takia tuomituksi, niin suvaitsevaisuus ja myötätunto lisääntyy toisia samantyylisesti kokeneita kohtaan.

 KYLLÄ TYTTÖJENILLASSA KESKUSTELTIIN PANEMISESTA

Kun nuorena liikuin muiden lestadiolaisnuorten kanssa, niin totesin, että he eivät todellakaan ole mitään tyhjäpäitä jotka ei kyseenalaista mitään heille opetettua. Kyllä sitä keskusteltiin... Semmosistakin aiheista, että mun korvat oli monesti punaiset. Seksistäkin puhuttiin ihmeen häpeilemättömästi jos vertaan mun muuhun, ei-uskovaiseen kaveripiiriini! Voi olla, että tää on vaan poikkeuksellista ja mun piiriin sattu just heitä jotka uskalsi puhua. Ja silläkin lienee merkitys, että me oltiin 90- luvulla syntyneitä nuoria, eikä aiempien vuosikymmenien...

Osa näistä kyseenalaistaneistakin nuorista on tietääkseni edelleen lestadiolaisia, osa ei. Mää arvostan tuota. Siis sitä, että asioita on mietitty ja kyseenalaistettu. He, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa ja sen jälkeen on valittu se oma tie, oli se sitten uskon kieltäminen tai siinä pysyminen, niin silloin se on oikeasti valittu. Vaikka tietenkin kasvatus vaikuttaa, että en osaa sanoa kuinka vapaa meidän tahto tässä elämässä loppupeleissä on.

Kovasti aina puhutaan juuri lestadiolaisten kohdalla, kuinka he on aivopestyjä, niin öhöm... Katsokaapa kuin meidät kaikki on saatu aivopestyä uskomaan Se Oikea- rakkauteen. Ja sitten me muka ollaan ihan vain valittu se, ihan vapaaehtoisesti ilman ulkopuolisia vaikutteita. 😏 Jep.






 



 

 


Kommentit

  1. Mitä aivopesua on uskoa se oikea -rakkauteen. Ehkä sinun mies ei vaan pysty tyydyttämään sun tarpeita etkä sinä hänen, siksi tarvitsette muita? Vapaa suhde on toki sillon ihan hyvä ratkaisu, mutta ootko miettiny että jos teillä ois vaan eri kumppanit niin se yksiavioisuus ei välttämättä oiskaa vaan mummon traumoista johtuva pakkoratkaisu.. Kuulostat siltä että nää yksiavioisen elämän valinneet on jotenki tunnevammasia, jotka ei osaa kohdata sun suurta "totuutta"

    VastaaPoista
  2. Onnistuin poistaan erään anonyymin kommentin joten lisään sen tähän.

    "Tämä oma tahto onkin mielenkiintonen kysymys. Geenien ja ympäristön vaikutuksella on varmasti valtava vaikutus meidän toimintaamme. Oletko miettinyt esimerkiksi omaa tai puolisosi lapsuuden ympäristöä tai vanhempienne välistä suhdetta. Minkälainen vaikutus niillä voisi olla siihen, että te päädyitte aivoimeen suhteeseen?
    Minut on todennäkösesti "aivopesty" uskomaan siihen "oikeaan". Uskon, että vanhempieni suhde on vaikuttanut siihen, että minä olen ajautunut tähän suhdemuotoon (se perinteinen) missä elän. Mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa ainakaan siihen asti, kun olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni sen osalta. Silti tästä kaikesta huolimatta voin ainakin uskotella itselleni, että tarvittaessa minulla on vapaa tahto valita haluanko elää elämääni näin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vastaukseni joka myös poistui vahingossa:
      Hyvä kommentti! Oon miettiny paljonkin, mitkä asiat on vaikuttanu siihen, että nyt oon päätynyt avoimeen suhteeseen. Ihan perinteistä monogamiaa on meidänkin lähipiireissä harjoitettu, eli siihen vahvasti ohjattu. Molemmat ollaan kuitenkin eroperheiden lapsia, joten se ainakin osittain omalla kohdalla vaikuttanu siihen, että mitenkää naiivisti en oo siihen täydelliseen, ikuiseen rakkauteen oppinut luottamaan.

      Olisikin saanut kasvatuksen, jossa suhteiden moninaisuus olisi huomioitu. Vielä kun koko kulttuuri olisi tukenut muutakin kuin yksiavioisuutta, niin olisi ollut helpompaa valita itselle parhaimmalta tuntuva suhdemuoto. Siinä mielessähän normissa onnellisesti elävänä ei ehkä osaakaan nähdä mitään ongelmaa mahdollisessa aviopesussa (tulipa kirjoitusvirhe niin osuvasti, että en edes korjaa :D), kun se ei itseä kosketa.

      Poista
    2. Mutta eikös sinulla ole asiat aika hyvin, kun olet päätynyt sellaiseen suhteeseen mikä tuntuu omalta siitä huolimatta vaikka olet kasvanut ympäristössä jossa valtaosa harjoittaa perinteistä muotoa? Joten mikä sen aivopesun ongelma on? Kuten sanoin minutkin on aivopesty, mutta silti koen että on mahdollisuus valita toisin mikäli se on tarpeellista. Ja mistä tiedät mitä kenenkin suhteen sisällä tapahtuu vaikka sinun silmään näyttäisi hyvinkin monogamiselta? ;)

      Poista
    3. Tää on aika klassinen asetelma, kun normissa elävä tulee kertomaan normista poikkeavalle, että no mikäs se ongelma oikein on, sen kun valitsee omanlaisensa elämän.
      Ehkä teen joku päivä postauksen siitä, millaista kohtelua, kommentteja ja ennakkoluuloja suhdenormista poikkeavat voi osakseen saada. Ei mulla ole ollut mitenkään helppo tie tähän, vaikka asiat onkin nyt hyvin. Tätä blogiakin kirjoitan, jotta voisin edes vähän raivata polkua heille, jotka eivät vielä uskalla ryhtyä yhteisön painostuksen ja vaikkapa oman lähipiirin tuomitsemisen takia avoimeen suhteeseen.
      Kannattaa lukea ainakin tuo “Oikeasti en haluais puhua avoimesta suhteesta” postaukseni.

      Jos mulle olisi edes yksi luotettava aikuinen lapsena katsonut lempeästi silmiin ja kertonut että kyllä, on normaalia ihastua moneenkin ihmiseen ja elää useamman rakkaan kanssa, silläkin olisi jo voinut olla merkitystä siihen että olisin jo aiemmin alkanut kyseenalaistaan voisiko mulle sopia muu kuin monogaaminen suhde.

      Poista
    4. Kiitos vastauksesta!
      Ensinnäkin täytyy korjata, että minulla ei ollut tarkoitus tulla kertomaan sinulle "että no mikäs se ongelma oikein on, sen kun valitsee omanlaisensa elämän".
      Mielestäni me keskustelemme nyt ehkä kahdesta eri asiasta. Pohdin esimmäisessä kommentissani tekstisi kohtaa "Katsokaapa kuin meidät kaikki on saatu aivopestyä uskomaan Se Oikea- rakkauteen. Ja sitten me muka ollaan ihan vain valittu se, ihan vapaaehtoisesti ilman ulkopuolisia vaikutteita". Tuosta voin rivien välistä lukea, että sinäkin tiedostat sen asian, että meidän valinnat tässä elämässä ei välttämättä olekkaan niitä "omia valintoja" vaan ympäristön ohjaamia. Ja yritinkin kysyä sinulta, että entä jos sinun ympäristö on ohjannut sinut valitsemaan avoimen suhteen, niin mikä ongelma siinä on jos olet tyytyväinen ja onnellinen suhteessasi? Se miten toiset suhtautuvat sinun avoimeen suhteeseen on mielestäni jo eri asia, vaikkakin todella harmillinen.

      Poista
    5. Meillä vallitsee vahva monogamianormi. Myös minut on muiden lailla aivopesty yksiavioiseen ajatusmaailmaan. Olen itsekkin elänyt sen takia kahdeksan vuotta monogaamisessa suhteessa. Niinkuin tekstissäkin kirjoitin, oleellista on se hoksaako kyseenalaistaa asioita joita itselle on opetettu. Mun mielestä valinta on tietoinen vasta sen jälkeen. Jos syötetään vain yksi vaihtoehto, niin tottahan suurin osa "valitsee" automaattisesti sen, vaikka joku muu valinta voisi tehdä heistä onnellisemman. Jos minä nyt valitsisin elää monogaamisessa suhteessa, tekisin sen tietoisesti koska olen asiaa oikeasti pohtinut ja kyseenalaistanut mulle syötettyjä oppeja. En tehnyt sitä 17-vuotiaana tietoisesti, vaan siksi koska “niin kuuluu tehdä”.

      Poista
    6. Ja mun elämä on tässä vähän huono esimerkki, koska olen tämmöinen kaiken kyseenalaistava persoona ja tosiaan uskaltanut tehdä sen normista poikkeavan valinnan. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät uskalla valita sitä mikä oikeasti tuntuis omalta jutulta vaan hyväksynnän tarve ajaa elämään normin mukaisesti. Tai valitsevat, mutta onnellisuutta voi vähentää jo itsessään se, että joutuu "taistelemaan" ympäristön kanssa oikeudestaan elää oman näköistä elämää. Jos ja kun suohdemuodoista aletaan puhuun enempi ja ne näkyy ymäpärillä, eikä ohjata pelkästään monogamiaan, niin ihmiset voivat tehdä tietoisemmin ja helpommin oman näköisen valintansa. Oli se sitten monogamia, polyamoria, avoin suhde... :)

      Poista
  3. Oisko syytä tarkistaa, mitä tuo aivopesu tarkoittaa, et ny ihan oo kärryillä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aivopesu on radikaali sana tähän, meinasinkin käyttää heittomerkkejä. Mutta sellasta vahvaa ohjailua, siinä missä uskovaiset vanhemmat saattaa ohjata lastaan uskoon, niin koko kulttuurimme ohjaa meitä vahvasti monogamiaan.

      Poista
  4. En minäkään koe tehneeni tietoista valintaa kun ajauduin suhteeseeni. Mutta se, että olen pysynyt tässä suhdemuodossa lähes kymmenen vuotta, ei poista sitä, ettenkö minä kyseenalaistaisi asioita. Minun ajatukseni tässä keskustelussa oli lähinnä filosofinen kysymys, että onko meillä kenelläkään oikeasti mahdollisuus päättää asioistamme (sinullakaan, vaikka koet sen vahavasti, niin kun olet tehnyt normista poikkeavan ratkaisun). Ohjaako ympäristö jatkuvasti meidän toimintaanne. Silloin kun sinä olit nuori ympäristö ohjasi sinut valtisemaan monogamisen suhteen, mutta myöhemmin ympäristön vaikutuksta "valitsitkin" toisin. Ehkä ympäristö vaikuttaa vielä joskus minuunkin niin, että "valitsen" toisin. Ehkä sinä juuri nyt teet sitä työtä, että joku voi ajautu ympärstön vaikutuksesta normista poikkeavaan suhteeseen. Sinun kommentista saan sellaisen käsityksen, että mielestäsi henkilöllä ei ole mahdollisuutta kyseenalaistaa asioita ennen kuin on tehnyt normista poikkeavan ratkaisun? Onko se näin?

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, joo! Olen kyllä itsekkin sitä mieltä, että ei oo ihan puhdasta sattumaa päätyykö valitsemaan minkä vaihtoehdon, vaan kaikki tapahtumat elämässä vaikuttanee osaltaan omiin valintoihin.

      Ja en ole sitä mieltä että pitäis käytännössä poiketa normista, ennen kuin voi tietää. Tietenkin on myös monogaamisessa suhteessa eläviä, jotka osaavat pohtia kriittisesti, mutta ovat silti valinneet tietoisesti monogamian.

      Kiitos itsellesi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA