"MISTÄ TOLLASIA NAISIA/MIEHIÄ LÖYTYY?"

Meiltä välillä kysellään, että miten on sattunut, että ollaan löydetty toisemme kun molemmat pidämme avointa suhdetta hyvänä vaihtoehtona.

Mutta en usko puhtaaseen sattumaan.

Valmiiksi avomielinen vai muutokseen kykeneväinen?

Ensinnäkin, mää en varmaan alunperinkää olisi valinnut itselleni kumppaniksi ahdasmielistä ja vaikkapa tosi konservatiivista, muutosvastaista kumppania. Jos oisinki noin erehtynyt, niin meidän suhde ois varmaankin päättynyt jo aikaa sitten ja johonkin ihan muuhun, kuin kiistelyyn siitä avataanko suhde vai ei. 

Toisaalta, ei me olla aikoinaan etsitty mitään parisuhteen sääntöjen suhteen avomielistä kumppania itsellemme, vaan ihan perinteisen monogaamisen suhteen kannattajaa. Sen kummemmin miettimättä, ihan automaattisesti. Itse oon varmasti ollut tietämättömänä hyvinki avoimia ja erilaisia suhdemuotoja vastaan nuorempana. Eli todellakaan Juuso ei todennäköisesti ois "löytäny" mua, jos ois aikoinaan itselleen etsiny naista, joka voisi suostua avoimeen suhteeseen edes joskus tulevaisuudessa. 

Oikeasti tähän on vaan opeteltu. Ihan yksinkertaisesti. Meillä on ollu ihan samanlaiset monogaamiset "periaatteet" elämässä kuin monilla, monilla muillakin. Mekin oltais muutama vuosi sitten sanottu, että "en vois ikinä...". 

Enää en uskalla sanoa noin suunnilleen mistään. 

Ajatukset on muuttunu niinku tosi paljon. Hitaasti, mutta varmasti ne on muuttunut monen asian suhteen melkeen päinvastaiseen. Näissä suhdejutuissa on hirveesti sellasia oletuksia millä on vaan sokeesti menty. On vaan tehty niinku muutki, otettu vastaan ne samat ulkoa syötetyt ajatukset. 

Satumaiset yksisarviset?

En mää oo löytäny kumppania, joka ois sinut avoimen suhteen kanssa, eikä Juusokaan. Ei me olla oltu. Ei vuosiin. Tää on vaatinu paljon mietiskelyä ja sopeutumista. Opettelemista, kasvamista. Nykyään me ollaan samalla aaltopituudella avoimen suhteen suhteen, mutta niin oltiin ennen monogaamisenkin suhteen. 

Ihmiset muuttuu. Ja joskus sitä itse voi auttaa toista muuttumaan, kun herättelee vähän ajatuksia. Sitähän määkin saatan näillä teksteilläni tehä. Muuttaa sua, tai auttaa ainakin lähteen sille muutoksen tielle. 

Ja vaikka se voi alkuun pelottaa, niin se on usein kuitenki hyvä juttu. Elämä ei ole paikoillaan oloa ja varmuutta, elämä on rosoista ja muuttuvaa, jatkuvasti eteenpäin kulkevaa. On oikeesti aika paljon mukavampaa heittäytyä sinne elämän kuljetettavaksi muutosten ja oppien matkaan, entä kuin yrittää jarrutella ja estää etenemistä. Se kun ei auta. 

Tai sitten me vaan ollaan kaks jotain satumaista yksisarvista jotka on kohtalokkaasti löytänyt toisensa. Ollaanhan me siinäki mielessä harvinaisuus, että ollaan onnistuttu työntään se paska takasi perseeseen, niinku jotku kuvailee jos eron jälkeen ottaa eksän takasi.  💩

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA