OIKEASTI EN HALUAIS PUHUA AVOIMESTA SUHTEESTA

"MIKSI KIRJOITAT TUOMMOSIA JUTTUJA?"

Siksi, koska se kiinnostaa. Siksi, koska ihmiset saa selvästi jotain näistä avoin suhde- kirjoituksistani. Siksi, koska mulla sattuu oleen tästä kokemusta ja sen lisäksi jonkinlainen taito sanoittaa ajatuksiani. Moni saa näistä ihan vain ajattelemisen aihetta ja usea vertaistukeakin kaipaava löytää blogiini.

Kun pari vuotta sitten aloin kirjoittaan itselleni ylös juttuja koskien tätä meidän suhdemuotoa, käsittelin niiden avulla itse asiaa. Mulla oli silloinki palo jakaa niitä juttuja, mutta en uskaltanut, enkä halunnut vielä kun suhteen avaaminen oli niin tuore juttu, että halusin itsekkin kokemusta pidemmältä aikaa ennen kuin voisin kertoa kokemuspohjaisesti asiasta.

Nykyään monet jutut aiheeseen liittyen on jo niin läpikäyty sekä omassa mielessä, että Juuson ja muiden ystävien kans keskustellessa, että sen puoleen en koe tarvetta kirjoittaa. Välillä tuntuukin jopa hölmöltä kirjoittaa "yksinkertaisuuksia", mutta silloin muistutan itseäni, että me kaikki mennään tasoillamme ja jollekkin juuri tämä teksti ja lause voi avata jotain uutta tai olla jotain, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsee kuulla. 

YMMÄRRÄN HÄPEÄN, MUTTEN YMMÄRRÄ HÄVETÄ

Ymmärrän täysin, että seksuaalisuutta koskevat asiat herättää monissakin häpeää ja se häpeä taas näyttäytyy ärsytyksenä ja sen takia ihmetellään, että "pitääkö tuostakin puhua".

Olen itse käsitellyt paljon häpeää omalla kohdallani. Jos tutustuu aiheeseen, niin huomaa, että oikeestaan häpeä ohjaa meidän koko elämää, melkein kaikkia tekemisiä ja ajatuksia. 

Oon onnistunut päästään paljosta häpeästä irti.

Mää oonkin heittänyt sen häpeäpallon itseltäni teille, lukijat. Tiedän, että näissä jutuissa (varsinkin kun ilmaisen itseäni kirjoittaen) saatan tulla väärinymmärretyksi ja ihmiset saattaa luoda musta ihan erilaisen kuvan mitä minä oikeasti olen. Otan sen riskin. Otan tahattomasti myös sen aseman, että saatte peilata kauttani omia häpeäpisteitänne. Vaikkakin suurin osa ei sitä ehkä vielä tajua, ja sen takia on helpompi vain vierittää omat häpeät takaisin tännepäin ja ihmetellä kuinka viitsin puhua tabuaiheista.

 


AVOIN SUHDE EI OLE OSA IDENTITEETTIÄNI

Pidän itseäni ihan tavallisena ihmisenä. Ehkä ajattelutavalta olen se syvällinen taiteilijasielu, mutta käytännössä ihan tavallinen perheenäiti, josta ei varmaan äkkiseltään uskoisi, että rikon yhtäkään normia.

Paskavaippa-arjestakin kirjoittaminen kiinnostaisi muita siinä eläviä, mutta lapsiperhearjesta kertovia blogeja on jo niin paljon, että ei mulla taida olla mitään lisää annettavana. Meidän perhe-elämäkin kun on... No, korkeintaan tosi tavallista. 

Vaikka mun Instagram-profiilista sekä tästä blogista tulee tarkoituksella ilmi avoimessa avioliitossa eläminen, niin oikeasti jättäsin sen mieluusti kertomatta. Tämä suhdemuoto, sukupuolikokemus tai seksuaalinen suuntautuminen ei esimerkiksi ole asioita, joille annan oikeasti identiteetissäni valtaa. Henkilökohtaisesti en usko sen olevan ihmisille hyväksi, että tarraudutaan johonkin tiettyyn juttuun ja eletään vahvasti sitä kautta. Olipa se sitten sukupuoli, suhdemuoto, ammatti tai vaikkapa joku sairaus. Minusta on merkittävää jos löytää sen puhtaan ihmisyyden, mikä meillä jokaisella on kun nuo kaikki riisutaan pois. 


 

OLISIN MIELELLÄNI HILJAA

Ihan sama kuin muidenkin tabujen kohdalla - kumpa tästä ei edes tarvitsisi erityisesti puhua. Ihan oikeasti ihanne-elämässä eläisin omanlaisessa rakkaussuhteessa ilman, että siitä täytyy tehdä mitään numeroa, mutta myöskin niin, ettei sitä tarvitse erikseen peitellä. Niin, että ihmiset ei lähtökohtaisesti olettaisi mun elävän monogaamisessa parisuhteessa, vaan ihmiset tarkentais "oletko parisuhteessa" -kysymystään vielä esimerkiksi "millaisessa suhteessa elät" -kysymyksellä. Ja ennen kaikkea toivoisin sellaista elämää, että mun lapsilla ois tulevaisuudessa vapaus elää ihan oman näköistä rakkauselämää ilman ulkopuolista ohjailua ja arvostelua. Kaikilla meillä pitäisi olla. Ja ikävä kyllä hiljaisuus ei edesauta muutosta.

 

Kommentit

  1. Kiitos, että jaksat puhua! :)

    VastaaPoista
  2. Puhutteko lapsillenne avoimesti suhdemuodostanne? Miten kerrotte sen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymyksestä! Mitenkään erikseen ei pienille lapsillemme olla nähty tarpeelliseksi asiaa avata. Mää itse kuitenkin pyrin aina tilaisuuden tullen viestiin lapsille, että monogaaminen suhdemuoto ei ole ainoa oikea. Siinä missä huomioin puheessani mm. nais- ja miesparit, olen selittänyt myös että joillakin voi olla useampi rakas.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA