ENNAKKOLUULOJA AVOIMESTA SUHTEESTA

Kerron seuraavaksi kuusi avoimeen suhteeseen liittyvää ennakkoluuloa, joihin olen itse useimmiten törmännyt. Näitä samoja luuloja vaikuttaa osittain olevan myös polyamoriaa kohtaan. 

1. RAKKAUDETON PARISUHDE

Tämä on niiin yleistä. Monesti kuulee heiton "miksi ei vaan erota?". Niinku, öö... Siksi, koska rakastaa toista? Mitä ihmettä. Miksi minä olisin eronnut rakkaasta miehestäni, tästä hyvästä parisuhteesta ja särkenyt perheen vain koska halusin kokeilla mites tää tämmönen avoin suhde toimisi meidän kohdalla? Ja sitten, kun se molemmille on ok ja ryhdytään avoimeen suhteeseen, niin kysyn vaan, että minkä ihmeen takia pitäisi ennemmin erota?!

Tottahan mää eroaisin, jos en vaikka rakastais tai meillä ois huono parisuhde. Mutta vaikka Juuso ei ois suostunut suhteen avaamiseen, niin en todellakaan olisi sen takia eronnut, koska se ei mitenkään niin merkittävä asia ollut.  

Eli "ei toista voi rakastaa, jos haluaa muitakin" ei vain pidä paikkaansa. Vaikka monella on muodostunut kuva siitä, että rakkaus vaatii täysin omistautumista yhdelle ihmisille seksuaalisesti ja romanttisesti, niin se ei ole totta. Se ei ole mikään yleismaallinen fakta. Ihan tälläkin hetkellä on monia, monia monisuhteisuutta toteuttavia, jotka kyllä ihan aidosti rakastavat. Eihän tämä ole mikään mielipidekysymys. Jokaisella toki on se oma henkilökohtainen kokemus, tietää vaikkapa että itselle omassa rakkauselämässä rakkaus on vain yhdelle omistautumista. Mutta kaikki muut ei ole samanlaisia. 

2. AKTIIVINEN SEKSIELÄMÄ

Tää on niin klassinen. Ihmiset puhuu törkeästi ja alentavastikin tän suhteen. Kuinka avoimessa suhteessa olevat vaan "jakaa persettään, nussii ristiin rastiin, lentää kukasta kukkaan, paneskelee ympäriinsä, nai kaikkea mikä liikkuu...".

Noh, eikai siinä jos sanoja itse käyttäisi omaa vapauttaan sillä tavalla. Kaikki muut ei silti toimi samoin. 

Ja ylipäätään aktiivisen seksielämän haukkuminen on aika nääh enää näin 2021. 

Suhdemuoto ei siis kerro mitään siitä, kuin paljon siinä olevat nussii yksinään, kaksinaan, kolmistaan, keskenään, ulkopuolisten kanssa...

Ja toisaalta seksin harrastamisen paljous taas ei kerro mitään muuta ihmisestä, kuin että todennäkösesti siitä silloin tykkää. 👌😏

3. EPÄTOIVOINEN KORJAUSLIIKE

Tää on kans yleinen luulo, että ajatellaan suhteen avaamisen olevan jonkinlainen epätoivoinen pelastusyritys. Osallahan se voi tietenkin pitää paikkaansa. Mutta ei kaikilla. 

Olen tästä aiemminkin kertonut, että esimerkiksi meidän kohdalla on hirveen hankala selittää miksi ryhdyttiin avoimeen suhteeseen, kun sille ei mitään selvää syytä ollut. Meillä ei ollut oikeen mitään ongelmia suhteen ollessa monogaaminen.

Varsinkin nyt kun vaikuttaa siltä, että avoimet suhteet yleistyy, on karisteltava nämä ennakkoluulot pois. 

Jos kumppanisi ehdottaisi avointa suhdetta, niin sen ei tarvis tarkoittaa, että parisuhteenne olisi hänen mielestään välttämättä onneton ja perin pohjin viallinen. Miten olisi vaikka vain vaihtelunhalu ja jännityksen kaipuu, mielenkiinto testata, ajatus siitä että se saattaisi tuoda jotain kivaa lisää elämään tai opettaa uusia asioita?

4. SITOUTUMISKYVYTTÖMÄN RATKAISU

Tähän mää en edes osaa sanoa oikeen mitään. En itse tajua miten avoin suhde kertois sitoutumiskyvyttömyydestä, kun kyllähän siinä ollaan sitouduttu. Samoin polyamorisessa suhteessa ollaan sitouduttu vieläpä useampaan. Ehkä tässä sitten ajatellaan avointa suhdetta Friends with Benefits tyyppisenä? Pidetään jotenki kevyenä ja seksiin perustuvana suhteena, jossa molemmilla on jatkuvasti niin sanotusti jalka ulko-oven välissä...

Kuitenkin, ihan voi olla vakava parisuhde, jossa ollaan sitouduttu toisiinsa, vaikka ollaan sovittukkin vapautta intiimielämän saralla.

5. PAINOSTUKSEN TULOS

Keskustelupalstoilla törmää paljon tähän. Ehdotus avoimesta suhteesta ilmeisesti kuvitellaan olevan tyyliä tällainen: "Haluan panna muita, jos se ei sulle kelpaa niin otan eron.". Ja ehdottaja on itsekäs, henkistä väkivaltaa käyttävä alistaja ja toinen on järjestelyyn vastentahtoisesti suostuva raukka alistuja. 

Tässä tulee toisaalta vain sääli, että näkeekö tämän ennakkoluulon omaava parisuhteen lähtökohtaisesti tuollaisena? Siis, mulle ainakin normaalia on se, että parisuhteessa asioista keskustellaan ja päätetään YHDESSÄ, toimitaan tasa-arvoisesti ja toista kunnioittavasti.

6. LAPSET KÄRSII

Tää on tyypillistä etenki jos kyseessä on polyamoriaa toteuttavat lapselliset ihmiset. Eli mahdollisesti niin, että lapsen elämässä on kuin onkin useampi aikuinen kuin se maaginen kaksi. 

Lapset kaipaa turvaa ja pysyvyys ja vakaus on osaltaan luomassa lapselle tasapainoista kasvuympäristöä, mutta toisaalta asioiden oikeanlainen käsittely auttaa kyllä lasta selviämään muuttuvissakin tilanteissa hyvin. 

Tänä erojen kulta-aikana on ihan turha jeesustella polyamorian vahingollisuudesta. Etenkin, kun siinähän nimenomaan ero saatetaan välttää kun on ok luoda uusi suhde vanhan rinnalle. Polyamoria tai avoin suhde ei tarkoita, että uusia kumppaneita hankitaan jotenkin holtittomasti, vastuuttomasti ja älytön määrä. 

Vastuuttomia ja epätasapainoisia aikuisia nyt löytynee joka suhdemuotoa toteuttavista, mutta polyamorian tai avoimen suhteen ei kyllä tulis sellaisesta lähtökohtaisesti viestiä.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Eettinen monisuhteisuus ei myöskään tarkoita, että lapsia ei kyettäis suojelemaan heille kuulumattomilta asioilta kuten vanhempien (vaikka heitä ois useampi) seksielämältä. Tähänkään ajatukseen en vaan pääse sisään, mutta ehkä ihan hyvä. Minä en ymmärrä, miten avoin suhde, se että aikuiset tekee aikuisten juttuja muiden aikuisten kanssa, kuuluisi lapselle mitenkään. Siis kuinka avoimesti nämä monogaamisessa suhteessa elävät, jotka pohtivat tätä lapsi näkökulmasta, sitten kertovat omasta seksielämästään lapsilleen? Ja ollaanko sinkkuvanhempien kohdalla yhtä huolissaan, että kuinka he omalla intiimielämällään järkyttävät lapsiaan?

Ja jos vielä palataan polyamoriaan, eli että lapset ihan omin silmin näkevät ja kokevat sen, kuinka omalla vanhemmalla voi olla useita rakkausuhteita, niin eihän tämäkään lasta mitenkään vahingoita. Lapsihan sitten kasvaa siihen, että se on tavallista. Niinkuin se heidän perheessä - ja joissakin muissakin - on.  

Jos siis epäilet, että lapset järkyttyvät polyamoriasta niin tiedätkö mitä...

Ne on sinun päänsisäiset normit, jotka ovat ongelma. Ei vasta maailmaa opettelevien, avaramielisten lasten.


. . . 


Siinä asioita, jotka nyt tulivat mieleeni. Ehkä edes jokunen pohtii jotain omaa ennakkoluuloaan uusiksi tämän myötä. 💓

 

Kuvat kuvapankista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA