NEUVOJA MUSTASUKKAISUUTEEN

Multa on kysytty useamman kerran neuvoa, miten pärjätä mustasukkaisuuden kanssa. Puhuessa tulee helposti lähdettyä sivuraiteille, ja jälkikäteen jään harmittelemaan etten osannut järkevästi tiivistää omia kokemuksia ja neuvoja kysyjälle. Tämä on kuitenkin asia, jossa haluan koittaa olla avuksi.

Oon kyllä ylpeä heidän puolesta, jotka edes tulevat kysymään tätä. Myöntävät itselle ja ulkopuoliselle, että tämä hankala tunne hallitsee liikaa ja toivoo siihen apua. Se on sitä vahvuutta, että pystyy myöntämään heikot kohtansa. 💖

OMASTA MUSTASUKKAISUUDESTANI

Kun olin monogaamisessa suhteessa, luulen että koin mustasukkaisuutta ihan kohtuudella. En voi tietää miten paljon muut kokevat ja tää onkin aihe josta on aika hankala puhua. Ehkä pitäisi puhua enempi. Moni monogaamisessa suhteessa oleva ei välttämättä kehtaa myöntää edes itselleen tuntevansa mustasukkaisuutta. Tämä tunne nähdään jotenkin heikkoutena. Toisaalta me tiedetään, että sitä tunnetaan paljon ja osaltaan selitellään, että rakkaus jopa vaatisi pientä mustasukkaisuutta... Mutta sitten kuitenkaan käytännössä sitä ei kehdata myöntää, kun mustasukkaisuus ottaa vallan.

Minä en ainakaan pystynyt myöntämään mustasukkaisuuttani silloin kun sellaista tunsin. Saatoin kyllä päätyä haastamaan riitaa aiheesta... Tiukan tilanteen tullen esimerkiksi möläyttämään syyttävästi toiselle jostain hänen aiemmasta teostaan, joka mua oli jäänyt mietityttään. Sitä tunnetta en silti myöntänyt. Kyllähän mää tiesin itse, että mustasukkaisuus se siellä taustalla on. Mutta jotenkin enempi halusin syyttää toista, mitäs aiheuttaa mulle tämmösen tunteen... Se on niin paljon helpompaa. Syyttää toista pienestä teosta, entä kuin myöntää itsensä tuntevan mustasukkaisuutta pienestä teosta. 


JÄRKIPUHETTA KOHTUUDELLA

Miks hän olisi sinun kanssasi, jos hän oikeasti etsisi jotakuta toista johon vaihtaa sinut? Ja jos hän todella on vain paremman puutteessa kanssasi, nii helvetti, eikös silloinki ois parasta antaa toisen vaan löytää sitten se uusi? Mitä me oikein pelätään? 

Usein menettämistä. Mutta miten me voidaan todennäköisemmin estää rakkaimman menettäminen, kahlitsemalla vai antamalla hänen säilyttää vapaus?

Jokainen tietää vastauksen ja tämä on sitä järkipuhetta. Järkipuhe on hyvä ottaa heikkoinakin hetkinä tueksi, mutta ei se vielä itsessään mitään muuta. Kyllähän me tiedetään, ettei todellisuudessa mustasukkaisuus oikein hyövää mitään, mutta se ei poista sitä tunnetta. Jos me yritetään turvautua vain loogiseen ajatteluun, me yritetään kieltää tunne ja viitataan ettei se ole tarpeellinen tai että sitä ei kannata tuntea. Tunteiden pakoon juokseminen ei ole pitkällä tähtäimellä hyväksi...

ROHKEASTI KOHTI TUNNETTA

Siksi ainoa ratkaisu onkin vaan tuntea. Tuntea se oikein perinpohjin. Kun mustasukkaisuus iskee, niin voi pysähtyä ja myöntää vähintään itselle mielessä, että nyt mää oon kyllä hirveen mustasukkainen.  Sallii itsensä olla mustasukkainen. Itse monesti asettaudun kuin olisin oman sisäisen lapseni vanhempi. Saatan ottaa itseäni käsivarsista kiinni ja sanoa mielessäni myötätuntoisesti että nyt mää tunnen näin. Yleensä se on menettämisen tai hylkäämisen pelkoa, mikä mustasukkaisuuden taustalla on. Tai jonkulaista riittämättömyyden tunnetta, huonouden tunnetta jos pelkää ettei ole riittävän hyvä toiselle. 

Mää myös mietin, että se on tunne muiden joukossa. Toki haastava tunne, johon ei oo saanut tarvittavaa opastusta ja hyväksyntää sitä tuntea, joten nyt aikuisiällä pitää se armollisesti itse opetella. Mutta siihen pystyy. 

KERRO ÄÄNEEN 

On hämmentävää miten paljon keveämmäksi olo tulee, kun tunteen sanoo ääneen. Omat mustasukkaisuushetkeni ovat nykyään todella nopeasti ohi meneviä, kun pystyn suhteessani kertomaan tunteesta toiselle. Jos parisuhteessa ei vielä ole arkipäiväistä puhua mustasukkaisuudesta, niin siitähän voi avautua vaikka ystävälle tai käydä jutteleen ihan ammattilaiselle. 

Mun mielestä ois kuitenkin kaikista paras, kun omassa suhteessa sen oman kumppanin kanssa voisi puhua tästä aiheesta suoraan. Silloin rakkaalle voi painottaa sitä, että itsellä vain on nyt päällä mustasukkainen tunne, eikä hän ole siihen syyllinen. 

Meillä on esimerkiksi ihan sovittu tapa, että kun toinen kertoo olevansa mustasukkainen, niin toinen vain kuuntelee ja ottaa vaikka kainaloon. Ei siihen muuta edes tarvita. Ei tarvitse ruveta etsimään ratkaisuja, miten mustasukkaisuutta ei tulevaisuudessa tuntisi. Ei välttämättä tarvitse kummempia selittelyjä. Vain tunteen ääneen myöntäminen ja toisen välittävä vastaanottaminen! 

 

ENTÄ NYT?

Nykyään mustaukkaisuus ei siis häiritse elämääni juuri ollenkaan. On alkanut tunnistaan niitä todellisia tunteita siellä taustalla, eikä mustasukkaisuus ole enää mikään epämääräinen ahdistava möykky sisällä. Esimerkiksi mustasukkaisen olon tilalla saattaakin olla puhdas kateus. Ja tästäkin voin suoraa myöntää toiselle. "Ihan epäreilua, oon kateellinen kun sulla on tollasta kivaa ja mulla ei!". Ja tää on vaan neutraali toteamus ja elämä jatkuu hyvällä mielellä ilman turhaa riitaa. 

Nämä haastavat tunteet ei enää hallitse, niiden edessä ei enää ole avuton.

 

 

Postauksen kuvat kuvapankista.
 





 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA