MITEN SE AVOIN SUHDE TOIMII?

Tällain meiltä kysytään hyvin usein. Minä en aina tiedä, mitä kysyjä oikein tarkalleen ottaen hakee kysymyksellään. Vastaushan on yksinkertaisesti "Hyvin toimii". Eikai me avoimessa suhteessa oltaiskaan, jos se huonosti toimisi.

Kysymyksessä ei silti oo mitään vikaa, minusta on ihana kun ihmisiä kiinnostaa. Tämä kysymys viestii yleensä aika neutraalista suhtautumisesta ja positiivisesta uteliaisuudesta. Sellaisesta lähtökohdasta on mukava lähtä keskustelemaan. 

 

No miten se sitten toimii?

Yleisestihän avoin suhde toimii niin, että suhteessa olevat luovat yhdessä omat sääntönsä ja sitten mennään niiden mukaan. Rajat ovat löysempiä kuin monogaamisessa suhteessa, kun intiimit ulkopuoliset suhteen on ainakin jollain tasolla hyväksyttyjä. Sillain se tiivistetysti toimii.

Mutta useimmiten kysyjä haluaa tietää, miten nimenomaan meidän avoin parisuhde toimii. Meidän kohdalla nostaisin erityisenä piirteenää sellaisen sopeutuvaisuuden

Käsittääkseni monilla avoimeen suhteeseen ryhtyessä on sovittu aika tarkkaankin säännöt, jotta olisi selvät sävelet eikä tule väärinkäsityksiä ja ristiriitatilanteita. Varsinkin jos on kyseessä pari, jotka hyväksyy vain seksuaaliset ulkopuoliset suhteet, mutta pyrkivät välttämään rakastumisia. 

Me kuitenkin ollaan aika eri tavalla rennosti. Ei olla mitenkään ehdottomia. Katsellaan. Mehän lähdimmekin avoimeen suhteeseen sillä periaattella, että kokeillaan miten se toimii. Aika sillain keveästi, ilman suurempia taustasyitä. 

Sopeutuvaisuudella tarkoitan sitä, että mitään ehdottomia sääntöjä meillä ei oikeastaan ole. On ollut asioita, joita ollaan kokeiltu ja sitä kautta todettu onko se tuottanu enempi hyvää vai huonoa. Vaikka se olisi jälkimmäistä, niin se ei silti ole saanut meitä eron partaalle tai pohtimaan suhteen uudelleen sulkemista. Sitten on vain käsitelty asia ja pohdittu yhdessä, että ehkä tuota kannattaa tulevaisuudeessa (ainakin toistaiseksi) välttää uusimasta. 

Sekään ei silti ole ehdotonta, sillä kyllähän sitä ihmisenä muuttuu, kehittyy. 

Monet asiat, jotka ovat tuntuneet alkuun vastenmieliseltä ja hankalilta käsitellä, on tänä päivänä ihan fine.

Meillä toimii tämä, noilla toimii tuo

Tämmönen rennon muokkautuva avoin suhde toimii siis meillä tosi hyvin. Mutta tiedän, että siihen vaikuttaa tosi suuresti meidän hyvät kommunikointitaidot (joita avoin suhde on parantanut entisestään). 

Toisille voi toimia paremmin tarkat säännöt, joista on lupauduttu pitämään kiinni. Tällä tavalla keskustelua ei tarvi niin paljon ja jatkuvasti. 

Ja osa on voinut sopia jopa niin, että suhde on periaatteessa avoin, mutta omista ulkopuolista jutuista ei puhuta lainkaan. Eli teet mitä teet, kunhan et kerro toiselle. Tällä tavalla voidaan kai välttää ikäviä tunteita ja käsittelyn tarvetta kun tavallaan poissuljetaan mielestä se, että toisella voi olla muitakin. Kai? Olisi mielenkiintoista tietää tällaisen "don't ask, don't tell" - suhteen ajatustaustaa. 

Moni ulkopuolinen saattaa pitää tuollaista suhdetta aika kestämättömänä ja lähes epäeettisenä, mutta ei se minusta sitä välttämättä ole. Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Onhan olemassa monogaamisessa suhteessakin olevia, jotka oikeesti tietää toisen pettävän, mutta valitsevat olla välittämättä siitä. Nämähän on hyvin lähellä toisiaan. 

Avoin suhde voi siis toimia monin eri tavoin ja siinä olevista ihmisistä riippuen hyvin tai huonosti. Mulle ei esimerkiksi sopisi avoin suhde, jossa on pelkästään seksi vieraan ihmisen kanssa sallittua ja muu kanssakäyminen kiellettyä.

Toimiiko suljettu suhde?

Avoimessa suhteessa yleisesti ottaen nähdään monesti uhkana se ulkopuoliseen rakastuminen. Ja mikäli pari ei ole avoin myös polyamorialle, niin ulkopuoliseen rakastuminen voi johtaa eroon.

Jos kuvitellaan avoin suhde, joka on toiminut vaikkapa kaksi vuotta hyvin, kunnes toinen on rakastunut ja polyamoria ei ole ollut vaihtoehto, vaan on päädytty eroamaan... Niin voiko silloin sanoa, että avoin suhde ei toiminut? Kyllähän se silti on voinut toimia, vaikka loppujen lopuksi onkin päätynyt rakastumisen takia eroon. 

Vai miten ajatellaan monogaamisesta suhteesta, joka on kestänyt pari vuotta ja sitten toinen rakastuu ulkopuoliseen ja tulee ero? Ajatellaanko silloinkin, että juuri monogaaminen suhde ei toiminut? Onhan se aikansa voinut toimia hyvinkin, kunnes on päätynyt eroon. 

Ja vaikkei se yhden kanssa loputtomiin kestänyt, niin tuskin monikaan on edes harkitsemassa suhdemuodon muuttamista sen takia, että yksi tai edes viisi perättäistä monogaamista suhdetta ei ole toiminut...

Mulle on siis tultu kertomaan esimerkiksi kokemuksia, kuinka avoin suhde ei ole jollakin toiminut. Esimerkiksi toinen ei ole pystynytkään pitämään sovituista rajoista kiinni ja näin ollen toista osapuolta satutettu. 

Minä en nyt tuossa kohtaa kääntäisi katsetta suhteen muotoon, vaan siinä oleviin ihmisiin. 

Jos kumppani on mulkku, niin ei mahda olla väliä millaisessa suhdemuodossa hänen kanssaan on. Ehkä paras olla olematta minkäänlaisessa. 👌



Kuvat kuvapankista.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA