PIHTAAMISTA VAI HALUTTOMUUTTA?

Satuin lukemaan keskustelua koskien parisuhdetta, jossa toinen on lakannut haluamasta ja halukas osapuoli kärsii tästä. Jutun kommenttien sanoma oli aika yksipuolista; ketään ei saa pakottaa seksittömään suhteeseen. 

Ei niin.

Mutta kuka pakottaa myöskään olemaan seksittömässä suhteessa?

Jokaisella on vastuu omasta onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Jos parisuhde on sellainen (tai muuttunut sellaiseksi), jossa jokin itselle tärkeä osa ei täyty eikä asiasta päästä sovintoon, niin vaihtoehdot on hyväksyä asia ja jatkaa "puutteellisessa" suhteessa tai erota.

Tällaisessa ristiriitatilanteessa tunnutaan usein näkevän vain halukas osapuoli kärsivänä. Minusta pitäis kuitenkin keskittyä enempi siihen haluttomaan osapuoleen. Mikä aiheuttaa haluttomuuden? Sillä siinähän se ongelman ydin on. Jos haluton osapuoli löytää syyn omaan haluttomuuteen ja saa korjattua sen, niin ongelmahan poistuu. 

Pohdiskelen tässä kirjoituksessa siis huomioitani, joita olen tehnyt ihmisten kommenteista ja mielipiteistä koskien tilannetta, jossa parisuhteen toisella osapuolella seksihalut on tyystin kadonnut ja minkälaisiin pointteihin olen törmännyt haluttomuuteen ja sen syihin liittyen. 

Omien rajojen pitäminen on tärkeintä

Niin sanottua kompromissiseksiä ei tänä päivänä toivottavasti enää kukaan suosittele. Sillä ajattelisin sen vain lisäävän haluttomuutta, kuin korjaavan sitä. Vastentahtoinen seksi ei liene lisää innostusta... 

Myöskin kevyet heitot kuten "Kyllä pitäis sitten puolison saada hakea seksinsä muualta!" on kans minusta aika käsittämättömiä. Ne on pinnallista järkipuhetta. Pitäis, pitäis... Mutta jos haluton osapuoli on tunteva ihminen, niin ei se nyt ole niin yksinkertaista vain sallia toiselle vieraissa käynti ja olla ihan ok asian kanssa. Haluttomuuteen voi liittyä vaikka minkälaista tunnepuolenkin haastetta, esimerkiksi itsetunto-ongelmia. Mitähän tähän auttaa se, että kumppani vain hakisi sitten tarvitsemansa muualta? Vaikuttaa siltä, että siitä ne ongelmat vasta pahenisi. 

(Mielestäni avoin suhde voisi kyllä joissakin tilanteissa olla hyvä vaihtoehto haluttomuudesta kärsivälle parille, mutta kyllähän suhteen rajojen muutoksiin tulee AINA suostua molempien! Ja pettäminen ei ole oikeutettua edes tällaisessa tilanteessa, vaan ennemmin rehellinen ero, entä kuin toisen luottamuksen pettäminen)  

Ja onko haluton osapuoli muuttanut suhdetta törkeästi itsekseen kun ei enää harrasta seksiä? No ei minusta. Vaikka oletuksena ja toiveena usein on, että seksi tietenkin kuuluu parisuhteeseen, niin eipä siinä käytännössä sovita etteikö esimerkiksi tiettyä aikaa saisi olla ilman seksiä. Onneksi. Koska tuollaiset sopimukset lisäis taatusti paineita harrastaa seksiä haluamattaan entisestäänkin. Eikä se loppupeleissä ole kenenkään etu. 

Seksi ei siis edes parisuhteessa ole mikään velvollisuus. Jokainen saa hakeutua suhteeseen, jossa saa tarpeensa tyydytettyä ja erota suhteesta jossa on onneton. Mutta seksiin painostaminen ja sen vaatiminen rakkauden varjolla ei yksinkertaisesti ole oikein. 

Piste.

Halutonta syyllistetään 

Haluttomuuskeskusteluissa on aistittavissa syyttävä sävy. Sen lisäksi, että seksiä pidetään jonakin perustavanlaatuisena oikeutena suhteessa, ja sen pois vetäjää julmana pihtaajana, siihen yhdistetään myös vahvasti rakkaus. Puhutaan, että eihän se ole parisuhde ollenkaan jos ei ole seksiä. Eihän toista rakasta jos hänelle ei halua "antaa". 

Tämä ei ole totta. Eihän haluttomuus kerro siitä, etteikö silti rakastaisi.

Uskon, että hyvin usein haluton osapuoli kärsii myös tilanteesta. Ehkä pahemmin kuin halukas. Ja nämä syytökset lisää varmasti syyllisyydentuntoa. Ei siis ole ihme, jos osa harrastaa vastentahtoista seksiä aviovuoteessa, ihan vain ettei olisi "julma pihtaaja" ja ettei loukkaisi tai suututtaisi puolisoa. 

Ja mihinhän tuollainen velvollisuusseksi johtaa? Todennäköisesti siihen, että seksiä haluaa vaan vähempi ja vähempi. Siitä tulee suorituskeskeistä, vain halukkaan osapuolen nautintoon tähtävää toimintaa. 

Ja epäilen, että se on osalla sellaista ollut jo alkujaankin. Ja tämä osaltaan selittää haluttomuuden taustaa... 

Miksi hän ei halua?

Ehkä moni ei osaa tutkia haluttomuuden perimmäisiä syitä omalla kohdallaan. Siksi näistä tuleekin puhua. 

Kaikilla on oikeus olla harrastamatta seksiä. Kaikilla on etenkin oikeus olla harrastamatta epätyydyttävää seksiä.

Kun puhutaan seksittömästä suhteesta, niin mitä jos tarkastellaan asioita taaksepäin. Millaista seksiä vaille suhteessa olevat ihmiset on jäänyt? Onko seksi ollut hyvää ja tasapuolisesti molempia tyydyttävää? Vai onko se tosiaan alusta asti ollut vain toiselle tyydyttävää? 

Seksin huono laatu ei ehkä itsessään aja haluttomuuteen, kyllähän meillä on suu jolla puhua ja kertoa mitä halutaan ja toivotaan. Mutta jos tarkastellaan tuotakin vielä syvemmin. Miksi toinen ei uskalla kertoa tai edes tunnista itsessä, millaista seksiä kaipaa? Onko ehkä oppinut ajatukseen, että omien seksuaalisten tarpeiden täyttäminen ei ole tärkeää ja esimerkiksi toisen miellyttäminen menee oman tahdon edelle?

Toki syitä seksittömyyteen voi olla vaikka mitä. Kiireinen ja stressaava elämäntilanne on yksi. Ja stressaavuuttahan lisää se, mikäli haluttomuutta kokeva kokee vielä olevansa jotenkin vastuussa toisen seksuaalisesta tyydytyksestä.

Seksi vallankäytön välineenä

Tähän törmää myös puhuttaessa seksittömyydestä. Mutta onko tämä totta? Onko ihan tosi ilmiö, että seksiä käytetään suhteessa jotenkin pelaamiseen? Vai mitä tällä tarkoitetaan? Tämähän saa kuulostamaan haluttoman osapuolen - taas yllättäen- julmalta pihtaajalta. Voitaisko oikeesti lopettaa tämmönen tyyli ajatella... Ketä se auttaa? 

Onko tämä edes totta vai urbaanilegenda, joka pohjautuu ajatukseen että "nainen antaa ja mies saa"? Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun tekstissä mainitsen sukupuolet. Meinasin kyllä heti alkuun tarkentaa, että käsittääkseni haluttomuutta heterosuhteessa on usein naisella. Tai ainakin näissä haluttomuuskeskusteluissa joihin olen törmännyt, tätä pihtaamiskorttia heilutellaan nimenomaan silloin, kun kyseessä on heteropari ja naisen haluttomuus. 

Minusta ainakin on selvää, että tässä on edelleen valloilla vanhentuneita käsityksiä naisen seksuaalisuudesta.

Jos seksiä pidetään siis jotenkin vallankäytön välineenä, eli (yleensä) naisella on se joku maaginen pillun valta, jolla hän voi seksihullua miestään "hallita" (yööh, tämä tuntuu niin vastenmieliseltä edes puolivitsillä toistaa vanhentuneita käsityksiä miehen ja naisen seksuaalisuuden eroista), niin miten tämä liittyy haluttomuuteen? Siis eihän se pelailu sillä tavalla onnistu, ettei harrasta seksiä ollenkaan!
 
Ja taas tässä palataan yhteen aikaisempaan pointtiin... Millaista on vallankäyttö seksi? Jos seksi on hyvää ja molempia tyydyttävää, niin sehän on pois myös "pihtaajalta" jos ei seksiä harrasta. Mitä tällä kuvitteellisesti siis saavutetaan kun seksiä käytetään vallan välineenä?
 
Mää siis suoraan sanottuna epäilen, että tämä vallankäyttö- ajatus pohjautuu siihen, että naisen ajatellaan olevan vain objekti, joka antaa ja jolla ei voi olla omaa tahtoa ja halua harrastaa NAUTINNOLLISTA seksiä, vaan motiivi seksille on vaan miehen tyydytys. Tällä sitten kierot naiset voi miehiä kiusata, kun eivät tahallaan suostukkaan tiskivuoren takia haarojaan avaamaan. 
 

Paineet pois panemisesta

Vaikka asiaa ajattelee monelta kantilta, niin lopputulema tuntuu päätyvän ainakin osittain samaan. Oletus siitä, että kumppanille pitää "antaa". 

Mitä jos tästä päästettäs kokonaan irti? 

Korostettais sitä, että ei tarvi. 

Ja se on ihan ok. 

Kuivista kausista ei tarvi tuntea huonoa omaatuntoa. 

Niin sehän itsessään saattaiskin olla ainakin osalla ratkaisu ongelmaan.


 

 Kuvat kuvapankista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA