37. RASKAUSVIIKKO - VALOKUVAUSTA JA SUPISTELUA

Nyt mulla on sellanen olo, että no nyt sitä vaan odotellaan millon vauva syntyy...

Pitkä aika tulee, jos menee sinne yli lasketun ajan. Varsinkin, kun mulla tosiaan supistelee päivittäin. Joten se luo kokoajan sellasen olon, että ei voi tietää millon ne yltyy ja synnytys käynnistyykin. 

Viime viikolla supistukset oli vielä selvästi tuntuvampia kuin aiemmin. Olen siis varautunut kyllä siihen, että tämä voi yllättää ja syntyä piankin ja siksi kaikki on ihan valmiina synnytystä varten. 

Turvakaukalon toimivuuteen on jo tutustuttu ja sovitettu autoonkin. Ja ihanan lämpöinen tuo Nordlysin kaukalopussi, minkä pitkän pohdinnan jälkeen päädyin hankkimaan. Kyllä vauva tarkenee kovissakin pakkasissa. 

Mua mietityttää, että mitä jos kyllästyn ottaan noita supistuksia vastaan. Jos taas tulee useamman päivän latenssivaihe niin kuin Erinin kohdalla, eli olikohan se perjantai-ilta kun jo piti harkita synnärille lähtöä säännöllisten supisteluiden takia, mutta kuitenkin ne lakkasi aina yötä myöten ja vasta tiistai oli oikeasti vauvan syntymäpäivä. Kyllähän tuollainen turhauttaa. Kun pitäis sitten olla voimia siihen itse h-hetkeen. 

Onneksi tykkään tylsyydestä, koska mulla ei ole mitään tekemistä nyt loppuajalle. Kalenteri on aikalailla tyhjä seuraavaa neuvolaa lukuunottamatta. Ja ihana purentalihaskäsittely on vuorossa ens viikolla! 

Otetaan sitten vaan rennosti...

Oon vähän innostunut valokuvaamisesta, siihen vois nyt perehtyä. Tykkäisin saada tänne blogiinkin enempi itse ottamia kuvia tylsien kuvapankkikuvien sijaan. 

Lilan kanssa käytiinkin kotipihalla kuvaileen taas vauvamasua ja saatiin aikaan nämä postauksen kuvat.

Missään oikeissa raskauskuvauksissa en ole ajatellut käydäkään. Nämä omat kuvailut saa riittää muistoksi.

Vielä jaksaa hymyilyttää ja ihan aidosti! Katellaampa miten on parin viikon päästä... 🤭

 



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU