EKSÄSTÄ AVAUTUMINEN

Ihmissuhteet opettaa. Entisistä kumppaneista ja suhteista on todennäköisesti oppinut edes jotain. Ja vaikkei olisi, voi olla että oppii vielä paljon jälkikäteenkin kun asiaa käsittelee. Kumppaneiden kautta on mahtava paikka peilata itseä.  

Miksi rakastuin tähän ihmiseen? 

Miksi vedän puoleeni tällaisia ihmisiä?

Tämän takia minä näen entiset kumppanit ja suhteet tietyllä tapaa rikkautena. 

Eksä on uhka?

Eksä koetaan monesti monogaamisesta näkökulmasta jotenkin uhkana. Eikä toisaalta ihme. Onhan siinä ihmisessä jotain, minkä takia hänen kanssaan on halunnut olla. Se jokin ei todennäköisesti ole edes poistunut mihinkään eron tullessa. Lisäksi on vain mahdollisesti tullut negatiivisia piirteitä, joiden takia yhteiselo ei oo sujunut.


On lukemattomia artikkeleja, joissa pohditaan onko itse, tai oma kumppani päässyt eksästä yli. Eksästä puhuminen tuntuu olevan yksi hälytysmerkki. Mutta onko se?

Itse nimittäin ajattelen, että jos kiinnostuksen kohde ei halua puhua entisestään tai entisistä suhteistaan tai vastaavasti kuulla omiani, niin en näkisi tulevaisuutta sellaisen ihmisen kanssa. Avoimuushan on just hyvä juttu. 

Ja en keksi syytä, miksei näistä asioista voisi ja kannattaisi puhua juuri mahdollisimman aikaisin alkavassa suhteessa. Nehän kertoo ihmisestä ja hänen historiastaan paljon. 

Ja jos erosta on vasta vähän aikaa, niin tottahan sen käsittely menee päällekkäin uuden parisuhteen kanssa jos suhteeseen ryhtyy pian. Mutta mitä se haittaa? Miksi asia pitäisi käsitellä yksin? Mikä vika käydä omia menneisyyden juttuja läpi samalla kun on uusi rakas vierellä, joka on tukena, kuuntelee ja jakaa myös omia kokemuksiaan?

Monogamian aikaansaama ristiriita

Koska monogaamisessa suhteessa halutaan pitää vain yhtä kohtaan romanttista rakkautta yllä, pyritään kaikki muut intiimit suhteet jättämään kuviosta pois. Ja monesti pelataan niin varman päälle, että vältellään myös ihmisiä joihin on ehkäpä tavallista suurempi riski päästä luomaan intiimi suhde.

Eksään liittyen on mun mielestä aika ristiriitaisia käsityksiä. Tosiaan on nuo monet artikkelit, joissa mielestäni jopa ylianalysoidaan oman kumppaninkin puolesta, voisiko hänellä nyt vielä kuitenkin olla jotain lämpöisiä tunteita eksää kohtaan. Ja nämähän luonnollisesti koetaan uhkana parisuhteelle, hälytysmerkkeinä joiden takia suositellaan suunnilleen eroa.

Sitten kuitenkin eksästä on tyypillistä puhua vähän alentavaan sävyyn. Sanotaan, että jos ottaa eksän takaisin, on kuin "työntäisi paskan takaisin perseeseen" tai muuta vastaavaa. Eksä nähdään jo katsottuna korttina, jota ei ole mitään järkeä enää kokeilla uusiksi.

Onko tässä vähän tällaista uskottelun makua...?

Eli sisimissään kyllä tiedetään, että eksää kohtaan on hyvinkin mahdollista nousta uudestaan tunteita, niin yritetään sitten jotenkin kieltää tätä mahdollistuutta esittämällä vähän yli.

Ikuinen väittely on myös se, kuinkas hyvät välit siihen eksään nyt on ok olla. Ja tätähän ei päätä ihminen henkilökohtaisesti omalla kohdallaan, vaan kysymyksen asettelu on usein juuri niin päin, että mikä sinulle on ok, miten sinun kumppanisi toimii asian suhteen. 

"Joo voi olla ihan hyvät välit, mutta ei nyt mikään sydänystävä tarvi olla..." 

Miksei?

Kumppanin ystävyyssuhteiden kontrolloiminen on toksista, "myrkyllistä" monogamiaa.


 

Elämässä on uhkia

Mun mielestä on totta, että eksä on ehkä tavallista suurempi "uhka" monogaamiselle suhteelle. Omaa näkemystäni värittänee sekin, että olen itse palannut eksän kanssa yhteen ja se on ollut yksi parhaimmista asioista mitä mun elämässä on tapahtunut. En siis väitä, etteikö eksästä voisi olla mustasukkainen ja etteikö sille joskus ole periaatteessa perusteitakin.

Mutta vaikka se olisikin kaupan kassaa taikka työkaveria suurempi uhka, niin onko meillä oikeutta rajoittaa kumppania siltikään? Eli esimerkiksi pyytää, ettei viettäisi aikaa eksän kanssa...

Ja osa varmaan päivittelee, että no miksi se on niin tärkeä tyyppi, että just hänen kans pitää saada viettää aikaa. No haloo, onhan hän halunnut seurustellakkin kyseisen ihmisen kanssa. Ehkä hän on kumppanille tärkeä. 

Ehkä hän on niin hyvä tyyppi, että on jäänyt ihan helvetin tärkeäksi ihmiseksi. 

Satuttaako ajatus? 

Pitääkö meidän saada olla ainoa tärkeä ihminen kumppanimme elämässä? 


 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU