ENSIRAKKAUS, EKSISTÄ PARAS?

Jatketaan vähän aiheesta entiset kumppanit. Minä nimittäin uskon, että monilla ihmisillä on salaisuus... 

Se salaisuus on, että ensirakkaudesta haaveilee edelleen.

Ensirakkaus varmaan yleisimmin koetaan hieman ennen aikuisikää, siinä nuoruuden villeinä vuosina. Siksi ensirakkauteen liittyvät fiilikset ei kohdistu ainoastaan siihen ihmiseen, vaan suloisesti sekoittuu niihin kaikkiin tunteisiin, mitä silloin on kokenut. 

Elämä on edessä. Vapaus ja vastuu on kasvanut omassa elämässä. On tuntenut olevansa jo aikuinen, mutta on toiminut vielä naiivin spontaanisti vailla huolta huomisesta. 

On rakastunut. 

Aika on ollut jännittävää uusien asioiden kokemista. Sellaisia juttuja, mitä kokee vain kerran elämässä. Ensimmäinen suudelma pienessä humalassa, hämärässä huoneessa, kotibileiden musiikki taustalla... 

Sitä ei uusita enää koskaan...

Se jää muistoksi, jota voi kymmenen vuoden päästä pysähtyä miettimään aamukahvia juodessa katsoen ikkunasta ulos kaihoisa katse kasvoillaan.  

Mitä jos me ei ikinä oltaiskaan erottu?

Millaista elämä olisi hänen kanssaan? 

Silloin oltiin hölmöjä nuoria, ehkä nyt kaikki onnistuisi jos tavattais uudelleen...

Oltais kasvettu, kohdeltais toisiamme paremmin... 

Millaista rakastelu hänen kanssaan olisi nyt, kun molemmat on kokeneempia?


 

Olen tehnyt myös sellaisen huomion, että usein juuri silloin kun ensirakkaus jää ehkä ennemminki vahvaksi ihastumiseksi, eikä suhde ikinä surkeiden sattumusten takia pääse kunnolla alkamaan ja näin ollen loppumaankaan, niin se jää monesti ihmisen mieleen kaihertamaan vielä enempi.

Silloin siihen ihastuksen kohteeseen jää vain ne jännittävät fiilikset ja ihanat muistot, jota ei edes ikävät erojutut ole päässyt lannistamaan.

Jos se päättyy ennen kuin kunnolla alkaakaan, se jää ehkä ikuisesti kaihertamaan. 

Kyseisestä ihmisestä on jäänyt ruusuinen ja muistoilla kullattu kuva. Ikinä ei ole päässyt tutustumaan oikein ja toteamaan hänen huonoja puoliaan, suhde ei ole päässyt arkistumaan. Mielessä tuo ihminen on jäänyt täydelliseksi.

Jos hän vieläpä on löytänyt toisen juuri kriittisellä hetkellä, jää hän myös sellaiseksi ikuiseksi tavoittelemattomaksi haaveeksi. Jokin ihanan täydellinen oli melkein käsissä, mutta pääsi viime hetkillä pois ja nyt se ei ole sinulla. 

Sydämessä tuntuu olevan aina pieni tila sille, että jos hänet vielä joskus saisi.

...Vaikka olisi onnellisessa suhteessa tänä päivänäkin. Tunteet tekee meistä hieman hömelöjä. Mutta ei se haittaa. Jos ei olisi mitenkään tunteiden vietävissä, ei liene olisi ikinä kokenutkaan tuota erityistä nuoruudenihastusta ja saanut siitä itselle ihania muistoja.

💖

 


 

Postauksen kuva kuvapankista.

 

 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU