ONKO NÖSSÖÄ OLLA KAAPISSA?

Suomessa elää monia ihmisiä avoimessa/polyamorisessa suhteessa, mutta niin, ettei välttämättä heidän lähimmätkään ihmiset tiedä.  

Mutta kannattaako kaapissa eläminen?

Vai onko niin, että omat suhdekuviot ei edes kuulu muille, joten ihan fiksuakin olla hiljaa?

"En halua tehdä siitä numeroa"

Olen lukenut useiden avoimessa/polyamorisessa suhteessa elävien kokemuksia, jotka eivät ole suhdemuodostaan kertoneen kuin maksimissaan muutamille ihmisille. Aina kaapissa olon syyksi ei kerrota tuomitsemisen pelkoa, vaan se, että ei halua tehdä itsestään ja omasta rakkauselämästään numeroa

Ymmärrettävää joo, mutta... mitä on numeron tekeminen? 

Minähän esimerkiksi teen kyllä numeron meidän suhteesta, koska kirjoitan siitä julkisesti blogiin ja someen. Näin tekee myös moni monogaamisessa suhteessa oleva, jotka bloggaavat parisuhdeasioistaan kokemuspohjaisesti. Jälkimmäinen saattaa jäädä monelta noteeraamatta, samalla kun päivitellään, että miksi tällaisia erilaisia suhdemuotoja pitää "hehkuttaa". 

On ihan normaalia, että vaikkapa uudelle ihmisille tulee heti alkuun kerrottua neutraalisti omasta tilanteesta. Joku voisi kertoa esimerkiksi näin "Minulla on kaksi lasta. Olemme eronneet heidän isän kanssaan. Nykyään minulla on uusi kumppani, mutta asumme toistaiseksi erillään." 

Onko tuo numeron tekemistä? No eihän se missään nimessä ole. 

Mutta kerroppa uudelle ihmisille pian tutustumisen alkuvaiheessa "Meillä on aviomiehen kanssa kaksi lasta. Lisäksi minulla on miesystävä, joka asuu eri osoitteessa." 

Tämä ilmeisesti onkin numeron tekemistä, harmillisesti myös osalle itse polyamorisessa suhteessa elävälle. Mutta eihän se oikeasti ole. Jos tämän kertoo ihan niinkuin kuka tahansa omasta elämäntilanteestaan, niin eihän se millään tavalla ole mitään numeron tekemistä, saati hehkuttamista, tyrkyttämistä tai asialla "naamaan hieromista". 

Siinä voi vastapuoli ehkä hetkeksi hämmentyä, mutta sehän on hänen juttujaan se. Ehkä kun joku toinen uusi tuttava kertoo ei-monogaamisesta suhdemuodostaan tulevaisuudessaan, tämä kyseinen ihminen jo osaa suhtautua asiaan ja vastatakin neutraalisti "Okei!".

Totuus on se, että tässä on ikävä noidankehä. Kun ei-monogaamisesta suhteesta ei edes neutraalisti mainita muille, se pysyy piilossa. Kun se pysyy piilossa, se hämmentää silloin kun harvakseltaan tuleekin esille ja saattaa aiheuttaa ikävä kyllä myös tietämättömyydestä johtuen sitä pahennusta. 

Sitä pahennusta, mitä oikeasti moni varmasti kuitenki sisimissään pelkää, koska eihän tuossa oikeasti järjellä ajateltuna ole mitään "numeron tekemistä", että kertoo omasta suhdemuodostaan niin kuin normaalisti muutkin tekee. 

Ja jos on hiljaa sen takia, ettei jaksa alkaa selittään juurta jaksaen aina uusille ihmisille mitä se avoin/polyamorinen suhde oikein tarkoittaa, niin siksi tarvitaan myös minunlaisia numerontekijöitä. 

Ei ole nössöä olla kaapissa

No niin, vaikka olen juuri kertonut miksi avoimuus asiasta olisi hyväksi ja purkaisi pienin askelin tätä tabua, niin siitä huolimatta minusta on varsin okei, että osa haluaa olla ja elää ihan rauhassa kaapissa. Ei siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Ei kaikista ole miksikään polunraivaajiksi, eikä tarvikkaan olla. 

Puhun niin monesti siitä, kuinka tärkeää on olla itselle armollinen, ja tässä taas hyvä kohta sille. Jos ei halua puhua, ei tarvi puhua. Me jotka halutaan, niin se tehdään.   

Täytyy myös muistuttaa heille, jotka eivät uskalla kertoa asiasta livenä ihmisille koska pelkäävät tuomitsemista tai sitä, että joutuvat selittelemään kovinkin valintaansa, niin voi olla että pelko on loppujen lopuksi monien ihmisten kohdalla turhaa.

Sosiaalisen median huonot käytöstavat ovat ehkä saaneet unohtamaan sen tosi asian, että ei monillakaan ole pokkaa sanoa mitään negatiivista kasvotusten. Eikä varsinkaan puolitutuilla/uusilla tuttavilla ole välttämättä mitään tarvetta, vaikka mielessään kummastelisivat. 

Läheisille ihmisille se ennemminkin voi olla paha paikka, kun luulevat tuntevansa perinpohjin ja saavatkin kuulla asian, joka ei vastaa heidän omaa mielikuvaa kyseisestä ihmisestä. Ja se on sääli, koska juuri läheisten ihmisten mielipiteillä on yleensä merkitystä enempi kuin tuntemattomien.

...Eikä uhkarohkeaa olla ulkona kaapista

Ja kun olen enempi miettinyt omaa tilannetta ja sitä, kun moni kehuu mua rohkeaksi kun uskallan aiheesta puhua, niin oikeestaan en itse ajattele niin. Silloin, kun kerroimme muille avoimesta suhteesta, se kyllä vaati hieman rohkeutta. Mutta tänä päivänä nämä kaikki jutut on mulle itselle niin perushommia, että en näe siinä mitään rohkeutta, että puhun mulle tavallisen tuntuisista asioista.

En minäkään näitä asioita jakaisi, jos se tuntuis musta epämiellyttävältä. Sehän ois itsensä kiduttamista. Kaikki negatiivinen tai sellaiseksi käsitettävä palaute tuntuis varmasti tuhat kertaa pahemmalta, jos olisi jo valmiiksi epävarma omasta tekemisestään. Siinä vain satuttais itseään. 

Sen mokan itsekkin tein alkuun. Kerroin asiasta ihmisille, joille olisi voinut jättää kertomatta. Nykyään mulle taas on aivan sama. Jos joku uusi ihminen kuulee suhteestani ja sanoo ettei ymmärrä ollenkaan, niin voisin vastata että "Ok, järkyty eka itekseen rauhassa ja jutellaan sitten aiheesta jos se sua oikeesti kiinnostaa.". Ilman minkäänlaista negatiivista säväystä.

Sinäkin voit auttaa

Tabujen rikkomisessa siis tarvitaan rohkeasti ääneen puhuvia, ja neutraalisti oman "erilaisuutensa" esille tuovia, mutta myöskin heitä jotka elävät ihan vaikka perinteisessä monogaamisessa suhteessa, eivätkä välttämättä omaa mitään henkilökohtaista kokemusta monisuhteisuudesta. Heitä, jotka ovat oppineet asiasta ja osaavat suhtautua ymmärtäen. Mitä useampi osallistuu ennakkoluulojen kitkemiseen, sitä nopeampaa tabu normalisoituu.

Nykyään esimerkiksi somessa törmää onneksi hyvin usein myös suvaitsevaisiin ihmisiin, jotka jaksavat sinnikkäästi oikaista tuomitsijoiden ennakkoluuloja! 

Haluan myös uskoa, että jokunen meidänkin tuttu on tilaisuuden tullen uskaltanut puolustaa meitä, mikäli on ollut esimerkiksi läsnä, kun meitä ja meidän suhdemuotoa on selkämme takana kauhisteltu.  

Sillä jos tuossa tilanteessa ei uskalla avata suutaan, niin se on nössöä se.

 

  



 

 

 

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA