RIITTÄÄKÖ RAHAT KOLMANTEEN LAPSEEN?

Pyysin lukijoilta Instagramissa postaustoiveita, ja yksi niistä oli talouden hoito ja vaikuttaako kolmas lapsi miten tilanteeseemme.

Nämä jutut ei oo todellakaan mun vahvinta aluetta, tai oikeastaan aihepiiri ei vain kiinnosta mua pakollista enempää, joten mitään sijoitus- tai säästämisvinkkejä on valitettavasti turha tältä postaukselta odottaa. 😂 Avaan enempi mun suhtautumista ylipäätään rahaan.

Miten kolmas lapsi vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseemme?

Vastaus on, että ainakaan toistaiseksi ei ole vaikuttanut mitenkää erityisesti. 

Oikeastaan vasta tämä kysymys herätti mut miettimään, että ainiin, tämäkin on aihe josta voisi joutua stressaamaan. Ja moni joutuukin. 

Ei olla siis jouduttu kummemmin pohdiskeleen tätä kolmannen lapsen hankintaa tai siitä seuraavaa aikaa rahallisesta näkökulmasta. Toki ollaan mietitty, että ompa hyvä kun on kaikenlaista jo valmiina niin ei hankintoihin mene erityisesti rahaa. Ja ne vähäiset jäljelle jäävät hankinnat ei ole aiheuttanut päänvaivaa. Juusolla on hyvä työtilanne ja mää taas positiivisesti yllätyin kuin suuri äitiyspäiväraha on verrattuna siihen, kun on elänyt pidempään kotihoidontuella. 😀

Oon tosi kiitollinen tästä meidän nykyisestä tilanteesta. Ja talouden suhteen kiitos kuuluu hyvin pitkälti Juusolle. Hän tienaa meidän perheessä ja myöskin aikalailla huolehtii rahapuolen; laskut, lainat, vakuutukset...

Mulle itselle on tärkeää saada hoitaa lapsemme kotona. Ja aivan parasta, että meidän taloudellinen tilanne on sen sallinut. Välillä on tullut olo, että haluais jotenkin tasata tilannetta, mutta kyllä mun itsetunto kestää tätä "siivellä elämistä". Voi olla, että tää on asia, joka saattaa olla joillekkin muille ongelma entä kuin meille itsellemme...

Mun suhtautuminen rahaan

Määkin olen stressannut raha-asioista. Jos asuttais vielä vuokrakämpässä maksaen kallista vuokraa ja samalla koitettais säästää omaan taloon, niin kolmas lapsi ois voinu jäädä odotteleen parempaa tulevaisuutta. Mutta kun sattu näin, että saatiin jo ostettua oma talo jossa on tilaa ja nyt meidän asuinkustannukset on periaatteessa alhaisemmat niin ei ole ongelmaa. 

Mun suhtautuminen rahaan on muuttunut tässä jonkun ajan sisällä. Kyseenalaistan sitä, että mitä kaikkea ihminen oikeasti tarviikaan...

Mitä tunnejuttuja ihmiset mahdollisesti koittaa korvata materialla... 

Miten koko taloudellisen turvan tavoittelu voi olla tavallaan illuusio, jotta voisi ehkä olla vihdoin onnellinen... Ihminen, jolla on reilusti omaisuutta, säästöjä ja hyvät tulot, voi silti stressata rahasta ja tulevaisuudesta (joskus enemmänkin, kun on paljon mitä menettää...) ja tuntea, että mikään ei riitä. 

LUOTAN TULEVAISUUTEEN

Minä taas oon ennemmin tyytyväinen just tähän hetkeen. Mun tilillä on rahaa jos tarvin jotain, tai aina vähintää toisella meistä on. Mutta usein ei ees tarvi. Aika harvassa ne asiat, jotka ihan oikeesti on pakollisia hankintoja. Musta tuntuu, että mekin ollaan totuttu jo "liian hyvälle". Eli todellakin pystyttäs halutessa tuleen toimeen paljon vähemmälläkin. 

Ainahan sitä elämässä voi kaikenlaista sattua, mutta tässä taas asia, jossa minä en näe tarpeelliseksi ahdistua etukäteen mietiskellen kaikkea mitä jos, entä jos...

EN OO "KALLIS VAIMO"

... tai no, sitä pitäis varmaa kysyä Juusolta, mutta ei nyt kysytä. 🤫

Omasta mielestäni en kuluta paljoa. Tyydyn aika vähään rahaan henkilökohtaisesti. Mun naiseus tai omanarvontunto ei vaadi kosmetologi- tai kampaamokäyntejä.

Hieronnassa kyllä tykkään silloin tällöin käydä! 

Ei syödä ulkona usein. Ravintolaillallisen sijaan tuodaan monesti ravintola kotiimme. Se jos mikä on ihanaa. Ei haittaa, vaikka raaka-aineet maksaa, kun yhdessä tekeminen rakkaan kans on ilmaista ja mukavaa.

En oo innostunut ulkomaanmatkailusta. Mulle riittää, kun kerran vuodessa käydään kylpylähotellissa viikonloppu. Tänä vuonna sekin saattaa jäädä välistä kun yleensä olemme käyneet lokakuun lopussa, ja en ehkä jakutsissa halua synnyttää. Tai siis voisin halutakkin, mutta ehkä se ei oo ihan ok muille kylpylävieraille. Kunnioitettakoon heitä.

NEGATIIVISESTA KIERTEESTÄ POSITIIVISEEN

Meillä on ollu rahallisesti tiukkaa aikoinaan, kun ollaan eletty yhdessä molempien opiskeluajatkin. Ehkä sen takia tää nyt tuntuu ihan luksukselta, kun ei rahat oo ikinä loppu. Mulle riittää, kun ei ruokakaupassa tarvi yhtään laskeskella. Siinä tuntee ittesä rikkaaksi.

Näin kun jälkikäteen mietin, niin juuri silloin kun meidän tulot oli paljon vähäisemmät kuin nyt, niin myöskin kulutin silloin holtittomammin. Ostin tosi paljon uusia vaatteita ja mm. sisustusjuttuja. Ruokaanki meni varmasti enempi rahaa ja silti se oli tylsempää ja epäterveellisempää kuin nykyään.

Tuntuu, että sitä oli ajautunut rahan suhteen jotenkin sellaseen negatiiviseen kierteeseen, tiedättekö... Silloin kun sitä on vähän, on stressaantunut, epätoivoinen, eikä osaa sitten käyttää sitä vähääkään fiksusti vaan niin kuin luovuttaa "Ei tästä määrästä nyt mitään voi ainakaan säästöön jäädä, turha edes yrittää.". 

Ei sitä silloinkaan tyhjän päälle jäänyt, mutta henkisesti sellainen tiukka rahatilanne aiheuttaa ahdistusta.


 

Nyt oon käsitellyt oman turhan kuluttamisen juurisyitä ja en onneksi enää koe tarvetta sellaiseen. 

Lisäksi ihan käytännössä oli hyvä veto muuttaa kauemmas kaupungista. Hah.

Nykyään olen sellaisessa positiivisessa kierteessä. Rahaa on enempi kuin aikoinaan, ja silti laskuja ja turhia ostohaluja vähempi. Me käytetään rahaa fiksummin, joten siihen negatiiviseen kierteeseen ei pääse tipahtaan.

Kyllä mää silti välillä lottoan

Vaikka oon tyytyväinen tähän tilanteeseen, niin kyllä mää silti välillä laitan loton vetämään... 😏

Koska mulla on haave...

Jos voittasin ison summan rahaa, haluaisin ostaa Lapista vanhan, ison hirsitalon ja rempata siitä meille ihanan kodin.💖

Voi olla, että tuo on mahdollista joku päivä ilman lottovoittoaki. 

Mutta ei oo kiire. 

Tehdään nyt näitä lapsia eka. 💕

 

Kuvat kuvapankista. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA