KALJALLA KÄYMINEN ON YHTÄ KUIN PANEMINEN

Tämä teksti on saanut aiheensa Ylellä esitettävästä Miisa Nuorgamin elämää avaavasta sarjasta Katkeamaton. En ole itse sarjaa katsonut paria jaksoa enempää, mutta nähnyt siitä nostettuja pätkiä uutisjutuissa ja somessa. 

Tähän mennessä suurimman kohun on nostattanut kohtaus, jossa Miisa raskaana ollessa itkee, kuinka hänen kumppanilleen ei käy avoin suhde. Hän vieläpä tarkentaa, että suhteen avoimuus ei edes tarvisi tarkoittaa mitään panemista muiden kanssa, vaan ihan sitä, että voisi edes käydä kaljalla (alkoholittomalla sellaisella) tutustuen uusiin ihmisiin.

Ja mitä ihmiset kommentoi...?

Tosi monella heräs jonkunlainen tosi vastenmielinen fiilis tätä itkevää nuorta naista kohtaan, joka "itsekkäästi vaatii" mieheltään, että sais nussia muitakin miehiä. Kyllä, ihmiset silti halusivat nähdä asian vain noin. 

Tässä keississä, siihen liittyvässä keskustelussa on ehkä sellainen monogaamisen kulttuurin paskamaisin puoli, mitä minä en enää ymmärrä. Nainen halusi tutustua vapaasti uusiin ihmisiin. Se oli liikaa. Siihen ei ollut luottamista. Kuka nyt Tinderistä hakee pelkkiä kavereita? 

(No öö, esimerkiksi minä!)

Heteronainenhan ei ilmeisesti vaan voi haluta tutustua uusiin miespuolisiin tyyppeihin ilman, että se johtaa panemiseen?

Totuushan on se, että Miisan toiveen pitäis saada olla ihan ok myös monogaamisessa suhteessa. Jos haluaa etsiä itselle uusia tuttavuuksia Tinderistä ja käydä heidän kanssaan kaljalla, niin sehän on ihan OK. Tai pitäisi olla. Mutta juuri tuo on se syy, miksi itsekkään en enää siihen ahtaaseen monogaamiseen suhteeseen mahtuisi. Ihan käsittämätöntä, että kaikkialla nähdään uhkia, potentiaalisia seksikumppaniehdokkaita vaanii joka nurkan takana ja tietenkään toiselta ei voi vaatia niin suurta luottamusta, että uskoisi sun käyvän vain kaljalla eikä panolla

Hohhoijjaa... 

No niin, heti sitä ollaan kaulakkain...

Kun olen selittänyt meidänkin avoimesta suhteesta ja painottanut sitä, että kun se ei tarkoita, että se ois yhtä seksihurjastelua, niin tarkoitan just tätä. Minusta on ihana, että voin tutustua uusiin ihmisiin ilman, että kotona mun motiiveja epäillään ja se aiheuttaisi mustasukkaisuusriitoja. Siis sinä lukijakin siellä sisimissäsi tiedät, että totta kai pitäis olla itsestään selvää tällainen vapaus luoda omanlaisia ihmissuhteita elämässään. Mutta karu totuus on, että monogamiassa ei useinkaan ole tällaiselle viattomallekkaan toiminnalle tilaa sen takia, koska hei, siinä on mahdollisuus erehtyä kaidalta tieltä ja kaljan lomassa väkisinkin voi sortua ja lähtä baarin vessaan eläimellisesti hässimään. 

. . .

Käsi sydämellä, saisiko sinun kumppanisi tehdä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka sinä koet uhkana?

 

 

Kuva kuvapankista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA

MINUSTA ON TULLU SYNNYTYSHULLU