Avoimen suhteemme alkuajat

Yhtäkkiä maailma avautuu ihan eri tavalla. Sinkkuuden paras puoli; vapaus, ja silti vakaa rakkaus turvana taustalla. 

Mitä kaikkea voinkaan tehdä? 

Se uusien ihmisten määrä. Ja vanhojen. En ole viestitellyt sitten suhteeseen ryhtymisen jälkeen tuon kivan tyypin kans. Nythän voin laittaa hänellekkin viestiä. 

Miksi kaikki ei ole tällaisessa suhteessa? Miksi monogamia on niin vallitseva suhdemuoto? 

Tietäispä ihmiset millainen suhde voi myös olla. Mahtava tuntea näitä tunteita. Niitä tunteita, joita luulin etten enää ikinä tunne kun olen vakaasti sitoutunut. Joista olin ehkä salaisesti haikeana luopunut.

Ihana tutustua uusiin ihmisiin. Ihana nähdä oma kumppani jotenkin hehkuvana. Ihana, että ne piristävät tunteet tulee myös meidän väliin. Molemmilla omia juttuja, jotka vaikuttaa positiivisesti myös Meihin. 

Miten seksikästä on mies, joka ei pelkää oman paikkansa menettämistä. Minun aviomieheni. Mies. 

Miten hienoa on ravistaa itsestä kaikki pinttyneet ajatustavat pikkuhiljaa ja sallia itsensä tuntea kaiken syvästi. Antautua tunteille ja elämälle. Tuntea myös olevansa edelleen vahvasti nainen. Nainen.

Ihmismielen hidas tottuminen aiheutti välissä ristiriitaisia ja haastavia tunteita. Voiko tämä olla edes oikein? Tämän hyväksyn, mutta en sentään tuota...

Olen niin mustasukkainen, ei leikitä tätä enää. Voinhan vaatia, että lopetetaan tämä sittenkin, voinhan? Minun pitää saada kuitenkin hallita. 

Kehtaanko sanoa sen ääneen?

Olen mustasukkainen.

Saan vastaukseksi rakkaudellisen halauksen. Kyllä tämä sittenkin tästä. Jatketaan vaan. Eihän me ollakaan lasia, helposti hajoavaa.

Mennään ihan pikkuhiljaa. Ei nyt sentään ihan villiksi heittäydytä. Pelottaa. Mitä jos menetän sinut...

Viekö tunteet mukanaan? Kadottaako näin iso muutos järkeni? Menetätkö sinä minut? Menetänkö itse itseni?

Ei, kun nythän minä vasta löydän. Tämmöinen minä olen. Riisun yksin kerros kerrallaan ja paljastan samalla sinulle ja peilille millainen minä olen. Enkä häpeä.

Vaikka ne yrittää osoittaa ja sanoa, että hyi. Vaikka ne paksuilla kerroksilla vuoratut ulkopuoliset ihmiset ovat kauhuissaan ja varoittelee, kuinka vähintään palellutan itseni. 

Mutta minä tiedän, että minulla on turvallista ja lämmin. Tekisi mieli sanoa, että kokeilkaa tekin. Tai riisuukaa edes hieman vähemmäksi. Mutta se saa heidät kietomaan vain tiukempaan pakettiin itsensä. Pelko heissäkin. Ja häpeä. Kun sen ymmärisin, he eivät pystyneetkään enää satuttamaan. 

Sittemmin alkuajat tuntuu hurjilta draamoineen ja tunteiden suurena vuoristoratana. Nyt on tyyntä ja rauhallista. 

Kannatti se kaikki silti kokea, muuten en ois tässä, kasvaneena.



Kommentit

Suositut tekstit