Poikamme ei jäänyt nimettömäksi

Luojan kiitos, ristiäiset on ohi. En olisi halunnut jättää niitä joulukuulle, mutta ei saatu pappia varattua kuin viime viikonlopulle. 

Kastetilaisuus oli ihana. Pienellä porukalla meillä kotona. Osa vieraista oli videoyhteyden päässä. 

Otsikko on uutinen siinä mielessä, että välillä tuntui oikeasti siltä, että nimettömäksi kai tämä lapsi jää. Olen täällä blogissakin pariin otteeseen tuskaillut sitä, kuinka haastavaa on ollut keksiä pojallemme nimi. Useita nimiä pyöriteltiin ja makusteltiin jonkun aikaa, mutta mikään ei tuntunut nappaavaan. Minä ihastelin Evert -nimeä. Juuso taas oli sitä mieltä, että Arvi olisi hyvä nimi pojalle. Reneä ja Renneäkin mietittiin. Myös mm. Allan, Asser, Oula ja Arvo oli nimiä joista keskusteltiin. 

Instagram seuraajani taas olisivat enemmistön voimalla nimenneet pojan Pyryksi tai Miloksi. Minä ehdotin niin erikoisia nimiä, että Juuso ei niille lämmennyt. Esimerkiksi Arel ja Ante. Tai Renni. Ihan siksikin, koska vedin raskausaikana niin paljon Rennietä. Haha. 

Kuitenkin, kymmenien nimien hylkäämisen jälkeen yhtä nimeä ei enää kumpikaan hyljännyt. Minä taisin ehdottaa tätä ja sen jälkeen vain lakkasimme molemmat ehdottelemasta uusia nimiä, joten pääteltiin, että kai se sitten on tämä nimi. Ja tämä ihanan poikamme kaunis etunimi on Atso. 

Hänestä tuli Atso Ilja Johannes.