Olla ihmisiksi

Voi että! Ompa jotenkin mahtava fiilis. Mua ei harmita ollenkaa, että kesä on kohta ohi. Otan mielelläni vastaan syksyn ja arjen. Esikoinen aloitti koulun ja keskimmäinen käy viikossa pari kertaa kerhossa. Me ollaan kotona vauvan kans ja Juusokin tekee kotoa käsin töitä.  Blogin kirjoittelu on jäänyt hetkeksi vähän vähemmälle. Olen suunnannut luovuuden vaihteeksi musiikkiin. Viikonloppuna järkkäsimme sellaiset pihafestarit. Siis aika yllättäen hoksattiin tällainen, eikä sitä kovin kauaa keretty suunnitella. Pikaisella aikataululla kutsuttiin porukkaa paikalle, suurin osa edellisenä tai kyseisenä päivänä! Musavehkeet pihalle ja siinä sitten musisoitiin läheisille, ystäville ja jokuselle ihan uudellekkin ihmiselle, jotka tänne omien tuttujensa kautta päätyivät. Myös pari vierasta uskaltautui esiintymään. Oli kivaa. Ja voi että mää kyllä nautin tuosta hommasta! Ens vuonna suunnitellaan vähän paremmin ja ilmoitetaan aikaisemmin ihmisille, jotta voivat varautua ja pääsevät varmemmin tulemaa

Ghostaus/ghostaaminen tarkoittaa sitä, kun henkilö, jonka kanssa on jotain sutinaa tai jo suhde alkanut, yhtäkkiä "katoaa" tahallisesti. Eli yksinkertaisesti lakkaa vastaamasta yhteydenottoihin ilman minkäänlaista selitystä teolleen.   Ensiksi tunnistan omat syntini aiheeseen liittyen. En ole ikinä tietoisesti ghostannut ketään, mutta olen poistanut Tinderin ja siinä mukana siis matchit, joiden kanssa on jotain jutskailtu. Tätä en laskis ghostaamiseksi, sillä keskustelut on hiipunut jo ennen tapahtunutta. Olisi tuntunut hölmöltä laittaa kuukausiksi hiljentyneen keskustelun päätteeksi viestiä, että "Heippa! Poistan Tinderin nyt, ei mitään henkilökohtaista". Ja käsittääkseni pitäisi vielä odottaa, että toinen näkee viestin tai muuten se jää lukematta, mikäli poistan profiilin pian. Enkä myöskään laskisi minkäänlaiseksi "sutinaksi" pelkkää perus jutustelua Tinderissä. Kertoo tarpeeksi, jos ei ole päästy sille asteelle, että olisi vaihdettu puhelinnumeroita,

Olen viimeaikoina jutellut useammankin ihmisen kanssa tästä samasta aiheesta. Kun mietitään pitkää parisuhdetta, niin mistä sitä oikein tietää milloin kyseessä ei enää olekkaan rakkaus, vaan joku sellainen ajan luoma kiintymys toiseen?  Sellainen, että haluaa vain ennemmin elää tutussa ja turvallisessa suhteessa ihmisen kanssa, jonka tuntee perinpohjin, kuin riskeerata ja kokeilla, josko vielä vanhemmalla iällä vois tapahtua jotain mullistavaa ja löytää kumppanin, jonka kanssa ei tarvi empiä onko se nyt rakkautta vai ei. Saatikka uskaltaa kokeilla olisiko sitä onnellisempi yksin.   Ollaan vaan kun on aina oltukkin Jos on alettu seurustelemaan nuorena ja suhde on kestänyt parikymmentä vuotta, niin onhan ne ihmiset ikäänkuin kasvaneet jo osittain kiinni toisiinsa. Niin paljon yhteisiä muistoja ja kokemuksia. Aikuiseksi kasvaminen on tapahtunut yhdessä, ehkä tultu vanhemmiksi, ensiasunto, naimisiinmeno. Ne kaikki joulut ja muut juhlat, joissa on tavattu toisten sukulaisia ja heistäkin on

Yksi ehdottomasti haastavimmista asioista blogin kirjoittamisessa omalla kohdallani on yksityisyys. Ei ole aina helppoa vetää raja sille, mitä kertoo ja miten. Omasta tyylistäni poiketen olen raottanut hieman henkilökohtaisemmin asioita vasta, liittyen suhteessamme tapahtuneeseen luottamusongelmaan. Hyvä puoli on se, että silloin ihmiset voi lukea, että millaista se avoin suhde voi olla, ihan niinkuin käytännössä. Toki olisi kiva avautua myös niistä ihanista hetkistä tarkemmin, mutta kun ei voi. Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja avoimessa parisuhteessa kuvioon voi liittyä useampiakin tyyppejä. Kun kaikkien yksityisyyttä haluaa kunnioittaa ja puhua ihmisistä ei-tunnistettavasti, niin se tuo haasteita. En itsestänikään halua kaikkea avata netissä.  Edellisissä teksteissäni olen siis halunnut avata asioita hieman tarkemmin, mutta kuitenkin niin, etten mainitse nimiä ja erittele tarkalleen kuka on tehnyt ja mitä. En tiedä olisiko tarve näin tarkalle yksityisyydelle. Toisaalta, miksi edes p

Uusi ihminen ensitapaaminen kesäillassa meren rannalla suudelma suunnittelematon ihastus yhtäkkinen, vallaton Miten tässä käy meille ja meidän toisille? Uskallanko ottaa selvää? En, pelkään pelkään menettää sen mitä on vaikka rakkaus on loputon aika ei oo rajaton Unohdetaan ihastus kai siihen pystyn viiemeistään kun kesä kaartuu syksyyn luulisin Kenen ääntä kuulisin sinun, hänen vai oman sydämen?         Kuva adamkontor Pixabaystä

Edelliseen postaukseen liittyen vähän päivitystä tilanteeseen. Suhteessamme siis tapahtui sellainen (toivottavasti ohimenevä!) luottamuksen menettäminen. Vaikka ajattelen, että ollaan taitavia kommunikoimaan, niin jotenkin sen suhteen pääsi ikäänkuin laiskistuun ajan myötä. Jossain vaiheessa avoimessa suhteessa ollessa ei enää jaksanut tai nähnyt tarpeelliseksi infota toiselle kaikesta mahdollisesta. Ja se tavallaan oli tarkoituskin. Koska kun luottamus on kunnossa, niin silloin voi höllentää otetta eikä tarvitsisi mainita pienimmistä jutuista, kun ne ei ole mitenkään merkittäviä.  Kommunikointiongelmat joka kinan takana?   Tilanteemme oli siis ajautunut sellaiseksi, että meillä ei enää ollu selkeitä sääntöjä sille, mitä toiselle tulee kertoa ja mitä ei. Ja tietämättämme henkilökohtaiset näkemyksemme eivät enää olleet yhteneväiset. Tämänkin parisuhdekriisin taustalla siis se reilusti yleisin ongelma, eli puhumattomuus . Olisi pitänyt keskustella tarkemmin, että mitä haluaa tietää toise

Miniloma kotikaupungissa Olin varannaut yhden yön hotelliloman itselleni sunnuntaina. Päivän ja illan suunnitelmat jätin tarkoituksella vähän avoimeksi, mutta kyllä asiat järkkääntyi kivasti ihan spontaanistikkin. Käytiin ystävän kanssa syömässä, ja sen jälkeen veljeni riensi seurakseni kierteleen kaupungin ravintoloita. Kävästiin välissä myös tutuilla kyläilemässä.   Illan myötä tuttujen näkemisen lisäksi tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin. Tää oli kyllä just sitä mitä kaipasinkin.  Sain nauraa, laulaa ja puhua syvällisiä. Sain nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Sekä sääkin sattui niin kohdilleen! Sunnuntai oli ihana, mutta maanantaina parisuhde-elämä heitti kyllä totaalisesti häränpyllyä. Äh!!! Ihanan sunnuntain jälkeinen ikävä maanantai Voi että! Kolme vuotta tässä on opeteltu oleen avoimessa suhteessa ja ylipäätään opeteltu kommunikaatiota, rehellisyyttä ja luottamusta. Noitahan tarvitaan oli suhdemuoto mikä vaan, mutta etenkin avoimessa suhteessa. Kun on pyritty luomaan

Heippa! Kirjoitetaampa pitkästä aikaa ihan normikuulumisia.  Juhlia takana, loma eessä! Perheen yhteinen loma häämöttää ja suunnitelmia on vaikka kuin. Vähän reissailua mummoloihin, mökkeileen ja huvipuistoileen. Lisäksi Juuso ottaa pienen oman loman festaroimaan. Minä en raaski olla Atsosta erossa vielä useampaa yötä, joten päätin vain mennä yhdeksi yöksi hotelliin kotikaupunkiin. Mutta ootan tätä pientäkin itsenäistä irtiottoa innolla!  Meillä on ollu alkukesästä muutamat ihanat juhlat. Muita ei taidakaan olla tulossa, ei edes yhtiäkään hääjuhlia ole tiedossa...  Vauvakuumetta vauvavuotena Siis meidän vauva on nyt 8kk ja mulla on välillä ihan hirveä vauvakuume! Muistan kyllä tyttöjenkin vauva-aikana olleen välillä sellaisia välähdyksiä, että voi olispa ihana tehdä kohta lisää lapsia. Mutta luulis, että kolmannen jälkeen olisi olo, että eiköhän se hetkeksi passaa? En tajua. Ihmismieli on kyllä outo. Yks mun täti on kerrattain varoitellu, että lastentekoon voi jäähä koukkuun. No hitto

1. Olen haaveileva suunnittelija Tykkään uppoutua haaveilemaan ja suunnittelemaan kaikenlaista. Jos olen laittanut lottorivin vetämään, niin en vähään aikaan tarkista olenko voittanut, vaan leikittelen voiton ajatuksella ja suunnittelen mitä tekisin rahoilla. Pinterest on mun haaveiden kokoamisalusta.  Suunnittelen haaveillen jo aikaisin keväällä kesän juhlia menuineen, sekä heti syksyllä ajatukseni vaipuu haaveilemaan joulusta.   Suunnitteluun liittyy ikävä kyllä myös stressaaminen. Mitä kauemmin tulevia juttuja etukäteen fiilistelen, sitä kauemmin myös osittain stressaan niistä. 2. Mua on haastava miellyttää Säälin mm. äitiäni ja miestäni. He ovat kokeneet saman inhottavan kohtalon lukuisia kertoja, kun olen pyytänyt tuomaan kaupasta asian x, mutta se ei tällaiselle tarkalle nirsolle ole ollut mieluinen, koska väärä merkki tai koko tuote.  Mun myös pitää purra hammasta, että maltan olla kritisoimatta joskus montaakin asiaa, mitkä Juuson tekemässä ruoassa on mennyt mun mielestä vikaan

Emme ole ikinä käyneet pariterapiassa, tai edes sellaista harkinneet. Kuitenkin aikoinaan, suhteen avaamisen jälkeen olisi varmaan ollut hyvä päästä juttelemaan haastavista tunteista ammattilaisenkin kanssa. Mutta mistä avointa suhdetta toteuttavat löytävät pariterapeutin? Google on testimielessä selattu läpi, mutta täällä meidän seuduilla ei ainakaan kukaan tunnu mainostavan tällaista mahdollisuutta. Mikä tuntuu hieman oudolta! Olisi mielenkiintoista tietää, miten ihan tavallinen pariterapeutti taitaisi homman, jos sisään yllättäen astuukin avoimessa suhteessa oleva pari. Mikäli terapeutti ei ole tosissaan perehtynyt aiheeseen, en osaa kuvitella hänen osaavan auttaa ainakaan ongelmissa, jotka liittyvät monisuhteisuuteen.  Ja sekin epäilyttää, että monogaamisin silmin maailmaa katsova terapeutti saattaisi ymmärtämättömyyttään etsiä syytä suhdemuodosta myös sellaisten ongelmien kohdalla, jotka ei edes siihen liittyisi.  Olen aika varma, että erilaisiin suhdemuotoihin perehtyneelle tera

En tiedä tunteeko muut bloggaajat välillä samoin kuin minä. Joskus tulee vain olo, että mitähän hyötyä mulla on kirjoittaa näitä juttuja. Näen kyllä blogin tilaistoista, että tekstejäni luetaan ja erityisesti suhdejutut kiinnostaa. Mutta ne on vain numeroita, joita ei ehkä ihan sisäistä.  Toista on se, kun saa henkilökohtaisesti palautetta. Silloin aina muistan, että kyllä tästä jotain hyötyä on, että jaksan kirjoitella.  "Oon lukenu sun blogia!" Pidän siitä, kun puolituttu ihminen tulee moikkaamaan ja kertoo lukeneensa blogiani ja haluaa keskustella. Silloin mulla tulee semmonen hassu tunne, että ainiin mulla on blogi, jota ihan kaikki voi päästä lukemaan. Ja että oho, sitä näköjään jotku ihan oikeasti lukee.  Yleensä vastapuoli on kiinnostunut juttelemaan aiheesta avoin suhde . On ihanaa, että blogin kirjoittamisen ansioista löytyy tällainen aihe, josta voi jutella pitkäänkin ihmisten kanssa tavatessa.  Suurin osa heistä, jotka ovat aiheesta tulleet juttelemaan, elävät itse

Jos vedetään mutkat suoriksi ja yleistetään, niin tilanne on tällainen; Avoimessa suhteessa olevalla heteroparilla tilanne on lähtökohtaisesti epäreilu. Nainen saa seuraa kuin sormia napsauttamalla, mutta mies joutuu nähdä kovasti vaivaa, jotta saa järkättyä itselleen edes yhdet treffit.  Tämä voi olla monille avoimeen suhteeseen ryhtyville ensimmäinen iso haaste. Tilanteen epäreiluus voi aiheuttaa miehelle katkeruutta ja jopa katumusta suhteen avaamisesta - eihän tämä olekaan hauskaa kun toinen vaan saa ja itse ei . Täysin ymmärrettävää.  Sen lisäksi, että esimerkiksi Tinderissä nainen saa samantien lukuisia tykkäyksiä ja mies tuurilla muutaman, jotka ovat ehkä epähuomiossa swaipanneet oikealle sisäistämättä profiilissa olevaa tietoa avoimesta suhteesta, niin käsittääkseni miehet joutuvat useammin myös kohtaamaan ala-arvoisia kommentteja suhdemuotoonsa liittyen. Ja tämä on ihan perseestä.  Ilmeisesti myös jotkut pettäjämiehet valehtelevat olevansa avoimessa suhteessa ja tämänkin takia

Päädyin keskustelemaan uuden ihmisen kanssa tutustumismielessä viestein. Puhuimme meitä yhdistävästä asiasta, musiikin tekemisestä. Pian hän kuitenkin teki huomion, että olen avoimessa suhteessa. Siihen loppui ystävällinen keskustelutyyli.  Tämä tuntematon kaveri kertoi varsin suoraan, kuinka ei ymmärrä, eikä myöskään hyväksy. Hän ei kuulemma kunnioita suhdemuotoani.  Mua ei kylläkään kiinnostanut hänen mielipiteensä, enkä sitä kysellyt. Toki jatkoin aiheesta keskustelua, kun hän itse otti asian esille.    "Tuntuu, että kaikki ovat avoimessa suhteessa" Hän kertoi, että miten melkein kaikki on nykyään jossain vapaassa suhteessa, eivätkä enää pysty sitoutumaan vain yhteen ihmiseen. Selvitin, että ehkä se tuntuu siltä, kun suhdemuodoista puhutaan nykyään enempi. Ja että toki varmasti avoimet suhteet on myöskin lisääntynyt lähiaikoina. Hänen mielestään se on huolestuttava trendi.  Kerroin myös, että itse ainakin olen erittäin sitoutunut mieheeni. Niinkin sitoutunut, että meidän v

Uskoakseni tälläkin hetkellä on useita pareja, jotka kamppailevat tämän haastavan asian kanssa. Toinen haluaisi avata suhteen tai jatkaa jo aloitettua avointa suhdetta, kun taas toinen tuntisi suljetun suhteen omakseen.  Mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, jos eroa pidetään vihonviimeisimpänä vaihtoehtona? Kumpi kärsii enempi? Yleensä avoin suhde tarjoaa vapautta ja tunnerikkaampaa elämää. Suljetulla suhteella taas pyritään ylläpitämään turvallista ja vakaata rakkauselämää, tasaisuutta jossa voi luottaa, että toinen on ja pysyy.  Jos tunnetasolla mietitään, niin jälkimmäinen on monille merkittävämpi asia. Turvallisuuden tunne on tärkeää, koska se mm. vähentää pelosta aiheutuvaa stressiä. Stressittömyys taas on oikeasti merkittävä asia niin henkisen kuin fyysisenkin terveyden kannalta.  Jos turvallisuuden tunne vedetään toiselta tahtomattaan pois, voi tilanne kriisiytyä pahasti. Niinhän käy varmasti pettämistilainteissakin. Eli pelkästään suhdemuoto ei takaa ihmisille aitoa turvaa tai se