MENNEISYYDEN VANKEUDESTA IRTI

Mulla on ollut haastava ja jokseenkin traumaattinen lapsuus. Olen kuitenkin saanut jo lapsena apua ja tukea, millä on varmasti ollut hyvin kauaskantoiset positiiviset seuraukset omassa tilanteessani. Tästä huolimatta lapsuus on jättänyt psyykeeseen jälkiä. Niitä jälkiä olen kuin suurennuslasilla tarkkaillut ja oikein kaiveillut tarkkaan tutkien. Etsinyt syitä ja seurauksia. Käynyt läpi ammattilaisten kanssa. Miksi olen tällainen, johtuuko tämä tuosta ja mitenhän se ja se tapahtuma on minua ihmisenä muokannut. 

Voi olla, että tällainen itsensä tarkastelu kohtuu määrissä on hyväksi. Mutta itseni kohdalla parasta oli vaihe, kun vihdoin päästin menneisyydestäni niin sanotusti irti ja lopetin liiallisen tarkkailun sekä ikäänkuin oikeutuksen etsimisen kaikelle sille, mitä olen nyt. Jos en olisi tätä tajunnut, olisin vieläkin verhonnut itseni menneisyyden traumoilla. Ne olisi luultavasti suuri osa identiteettiäni niinkuin aikoinaan, ja se olisi estänyt mua pääsemästä eteenpäin. 

Ennen avauduin, enää en

Jos olisin perustanut blogin teini-iässsä, olisin varmaan avautunut kaikista lapsuuden ikävistä tilanteista pieniä yksityiskohtia myöten. Niinä aikoina tutustuessani uuteen ihmiseen, avauduin hyvin pian lapsuudestani. Puhuimme myös lähipiirin kanssa paljon aiheesta. Jostain syystä koin tärkeäksi kertoa menneisyyteni. Sainko sillä huomiota tai ymmärrystä, vai teinkö sitä koska uskoin asioiden jauhamisen olevan tarpeellista käsittelyä, joka auttaa. En tiedä, eikä sillä enää ole väliä.


Mikään ei silti estä mua kertomasta lapsuuden asioista tänä päivänä. Jos joskus ihmisten kanssa porinoidessa tulisi puheeksi, voisin ihan hyvin neutraalisti kertoa. Mutta erikseen en näe sille tarvetta. Jokin on muuttunut. 

Jokin on muuttunut ihan perusteellisesti. En enää näe lapsuuttani traumojen loputtomana jatkumona, enkä tunne vihaa silloisia väärintoimijoita kohtaan. Pystyn olemaan nyt minä tässä hetkessä. Ja minä loppupeleissä hallitsen mihin muistoihin mieleni kietoutuu. Olen valinnut ihania hetkiä tai luonut sellaisia. Tuntuu, kuin lapsuuteni olisi todellisuudessakin muuttunut. Näen sen eri silmin, keskityn eri kohtiin ja ehkä merkittävintä; en keskity siihen enää lainkaan siinä määrin mitä ennen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN AVOIN SUHDE ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

AVOIMESTI AVOIMESTA SUHTEESTA

SYNNYTYSTOIVELISTA