Olla ihmisiksi

Miniloma kotikaupungissa Olin varannaut yhden yön hotelliloman itselleni sunnuntaina. Päivän ja illan suunnitelmat jätin tarkoituksella vähän avoimeksi, mutta kyllä asiat järkkääntyi kivasti ihan spontaanistikkin. Käytiin ystävän kanssa syömässä, ja sen jälkeen veljeni riensi seurakseni kierteleen kaupungin ravintoloita. Kävästiin välissä myös tutuilla kyläilemässä.   Illan myötä tuttujen näkemisen lisäksi tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin. Tää oli kyllä just sitä mitä kaipasinkin.  Sain nauraa, laulaa ja puhua syvällisiä. Sain nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Sekä sääkin sattui niin kohdilleen! Sunnuntai oli ihana, mutta maanantaina parisuhde-elämä heitti kyllä totaalisesti häränpyllyä. Äh!!! Ihanan sunnuntain jälkeinen ikävä maanantai Voi että! Kolme vuotta tässä on opeteltu oleen avoimessa suhteessa ja ylipäätään opeteltu kommunikaatiota, rehellisyyttä ja luottamusta. Noitahan tarvitaan oli suhdemuoto mikä vaan, mutta etenkin avoimessa suhteessa. Kun on pyritty luomaan

Heippa! Kirjoitetaampa pitkästä aikaa ihan normikuulumisia.  Juhlia takana, loma eessä! Perheen yhteinen loma häämöttää ja suunnitelmia on vaikka kuin. Vähän reissailua mummoloihin, mökkeileen ja huvipuistoileen. Lisäksi Juuso ottaa pienen oman loman festaroimaan. Minä en raaski olla Atsosta erossa vielä useampaa yötä, joten päätin vain mennä yhdeksi yöksi hotelliin kotikaupunkiin. Mutta ootan tätä pientäkin itsenäistä irtiottoa innolla!  Meillä on ollu alkukesästä muutamat ihanat juhlat. Muita ei taidakaan olla tulossa, ei edes yhtiäkään hääjuhlia ole tiedossa...  Vauvakuumetta vauvavuotena Siis meidän vauva on nyt 8kk ja mulla on välillä ihan hirveä vauvakuume! Muistan kyllä tyttöjenkin vauva-aikana olleen välillä sellaisia välähdyksiä, että voi olispa ihana tehdä kohta lisää lapsia. Mutta luulis, että kolmannen jälkeen olisi olo, että eiköhän se hetkeksi passaa? En tajua. Ihmismieli on kyllä outo. Yks mun täti on kerrattain varoitellu, että lastentekoon voi jäähä koukkuun. No hitto

1. Olen haaveileva suunnittelija Tykkään uppoutua haaveilemaan ja suunnittelemaan kaikenlaista. Jos olen laittanut lottorivin vetämään, niin en vähään aikaan tarkista olenko voittanut, vaan leikittelen voiton ajatuksella ja suunnittelen mitä tekisin rahoilla. Pinterest on mun haaveiden kokoamisalusta.  Suunnittelen haaveillen jo aikaisin keväällä kesän juhlia menuineen, sekä heti syksyllä ajatukseni vaipuu haaveilemaan joulusta.   Suunnitteluun liittyy ikävä kyllä myös stressaaminen. Mitä kauemmin tulevia juttuja etukäteen fiilistelen, sitä kauemmin myös osittain stressaan niistä. 2. Mua on haastava miellyttää Säälin mm. äitiäni ja miestäni. He ovat kokeneet saman inhottavan kohtalon lukuisia kertoja, kun olen pyytänyt tuomaan kaupasta asian x, mutta se ei tällaiselle tarkalle nirsolle ole ollut mieluinen, koska väärä merkki tai koko tuote.  Mun myös pitää purra hammasta, että maltan olla kritisoimatta joskus montaakin asiaa, mitkä Juuson tekemässä ruoassa on mennyt mun mielestä vikaan

Emme ole ikinä käyneet pariterapiassa, tai edes sellaista harkinneet. Kuitenkin aikoinaan, suhteen avaamisen jälkeen olisi varmaan ollut hyvä päästä juttelemaan haastavista tunteista ammattilaisenkin kanssa. Mutta mistä avointa suhdetta toteuttavat löytävät pariterapeutin? Google on testimielessä selattu läpi, mutta täällä meidän seuduilla ei ainakaan kukaan tunnu mainostavan tällaista mahdollisuutta. Mikä tuntuu hieman oudolta! Olisi mielenkiintoista tietää, miten ihan tavallinen pariterapeutti taitaisi homman, jos sisään yllättäen astuukin avoimessa suhteessa oleva pari. Mikäli terapeutti ei ole tosissaan perehtynyt aiheeseen, en osaa kuvitella hänen osaavan auttaa ainakaan ongelmissa, jotka liittyvät monisuhteisuuteen.  Ja sekin epäilyttää, että monogaamisin silmin maailmaa katsova terapeutti saattaisi ymmärtämättömyyttään etsiä syytä suhdemuodosta myös sellaisten ongelmien kohdalla, jotka ei edes siihen liittyisi.  Olen aika varma, että erilaisiin suhdemuotoihin perehtyneelle tera

En tiedä tunteeko muut bloggaajat välillä samoin kuin minä. Joskus tulee vain olo, että mitähän hyötyä mulla on kirjoittaa näitä juttuja. Näen kyllä blogin tilaistoista, että tekstejäni luetaan ja erityisesti suhdejutut kiinnostaa. Mutta ne on vain numeroita, joita ei ehkä ihan sisäistä.  Toista on se, kun saa henkilökohtaisesti palautetta. Silloin aina muistan, että kyllä tästä jotain hyötyä on, että jaksan kirjoitella.  "Oon lukenu sun blogia!" Pidän siitä, kun puolituttu ihminen tulee moikkaamaan ja kertoo lukeneensa blogiani ja haluaa keskustella. Silloin mulla tulee semmonen hassu tunne, että ainiin mulla on blogi, jota ihan kaikki voi päästä lukemaan. Ja että oho, sitä näköjään jotku ihan oikeasti lukee.  Yleensä vastapuoli on kiinnostunut juttelemaan aiheesta avoin suhde . On ihanaa, että blogin kirjoittamisen ansioista löytyy tällainen aihe, josta voi jutella pitkäänkin ihmisten kanssa tavatessa.  Suurin osa heistä, jotka ovat aiheesta tulleet juttelemaan, elävät itse

Jos vedetään mutkat suoriksi ja yleistetään, niin tilanne on tällainen; Avoimessa suhteessa olevalla heteroparilla tilanne on lähtökohtaisesti epäreilu. Nainen saa seuraa kuin sormia napsauttamalla, mutta mies joutuu nähdä kovasti vaivaa, jotta saa järkättyä itselleen edes yhdet treffit.  Tämä voi olla monille avoimeen suhteeseen ryhtyville ensimmäinen iso haaste. Tilanteen epäreiluus voi aiheuttaa miehelle katkeruutta ja jopa katumusta suhteen avaamisesta - eihän tämä olekaan hauskaa kun toinen vaan saa ja itse ei . Täysin ymmärrettävää.  Sen lisäksi, että esimerkiksi Tinderissä nainen saa samantien lukuisia tykkäyksiä ja mies tuurilla muutaman, jotka ovat ehkä epähuomiossa swaipanneet oikealle sisäistämättä profiilissa olevaa tietoa avoimesta suhteesta, niin käsittääkseni miehet joutuvat useammin myös kohtaamaan ala-arvoisia kommentteja suhdemuotoonsa liittyen. Ja tämä on ihan perseestä.  Ilmeisesti myös jotkut pettäjämiehet valehtelevat olevansa avoimessa suhteessa ja tämänkin takia

Päädyin keskustelemaan uuden ihmisen kanssa tutustumismielessä viestein. Puhuimme meitä yhdistävästä asiasta, musiikin tekemisestä. Pian hän kuitenkin teki huomion, että olen avoimessa suhteessa. Siihen loppui ystävällinen keskustelutyyli.  Tämä tuntematon kaveri kertoi varsin suoraan, kuinka ei ymmärrä, eikä myöskään hyväksy. Hän ei kuulemma kunnioita suhdemuotoani.  Mua ei kylläkään kiinnostanut hänen mielipiteensä, enkä sitä kysellyt. Toki jatkoin aiheesta keskustelua, kun hän itse otti asian esille.    "Tuntuu, että kaikki ovat avoimessa suhteessa" Hän kertoi, että miten melkein kaikki on nykyään jossain vapaassa suhteessa, eivätkä enää pysty sitoutumaan vain yhteen ihmiseen. Selvitin, että ehkä se tuntuu siltä, kun suhdemuodoista puhutaan nykyään enempi. Ja että toki varmasti avoimet suhteet on myöskin lisääntynyt lähiaikoina. Hänen mielestään se on huolestuttava trendi.  Kerroin myös, että itse ainakin olen erittäin sitoutunut mieheeni. Niinkin sitoutunut, että meidän v