Elokuu - rakkautta ja musiikkia

Voi että! Ompa jotenkin mahtava fiilis. Mua ei harmita ollenkaa, että kesä on kohta ohi. Otan mielelläni vastaan syksyn ja arjen. Esikoinen aloitti koulun ja keskimmäinen käy viikossa pari kertaa kerhossa. Me ollaan kotona vauvan kans ja Juusokin tekee kotoa käsin töitä. 

Blogin kirjoittelu on jäänyt hetkeksi vähän vähemmälle. Olen suunnannut luovuuden vaihteeksi musiikkiin. Viikonloppuna järkkäsimme sellaiset pihafestarit. Siis aika yllättäen hoksattiin tällainen, eikä sitä kovin kauaa keretty suunnitella. Pikaisella aikataululla kutsuttiin porukkaa paikalle, suurin osa edellisenä tai kyseisenä päivänä! Musavehkeet pihalle ja siinä sitten musisoitiin läheisille, ystäville ja jokuselle ihan uudellekkin ihmiselle, jotka tänne omien tuttujensa kautta päätyivät. Myös pari vierasta uskaltautui esiintymään. Oli kivaa. Ja voi että mää kyllä nautin tuosta hommasta! Ens vuonna suunnitellaan vähän paremmin ja ilmoitetaan aikaisemmin ihmisille, jotta voivat varautua ja pääsevät varmemmin tulemaan.

Viikonloppu oli muutenkin tunteikas. Ja siis ihania tunteita! Iloa, rakkautta ja oikeesti oli niin hauskaa! Oon nauranu älyttömästi. En muista erityisesti mille, mutta kunhan hihittäny menee. No yhen jutun kyllä muistan, mutta se on niin pölijä, että jääköön mainitsematta. 

Toista oli pari viikkoa sitten, kun koin melkoista ahdistusta, mutta siitä teen luultavasti tulevaisuudessa oman postauksen.

Voihan rakkaus...

Rakkauselämässä menee hyvin. Luottavainen olo ja ah, niin rakastunut. Se on niin ihana tunne kun täyttyy sellasesta ilosta ja onnesta niin, ettei voi olla hymyilemättä. Ja kun katsoo toista sillai, että vitsi miten siistiä, että ollaan tässä näin, just hänen kanssaan. Minä en tiiä uskonko sellaseen Se Oikeaan. Mutta sen uskon, että Juuso on kyllä niin siinä kärkijoukossa minulle sopivimmista ihmisistä täällä maan päällä. Meidän lukot ei kolise liikaa yhteen. Välillä ihmettelen, että miten. Miten en vahingossa (toki alitajuntaisesti tarkoituksella) valinnut ensimmäiseksi puolisokseni ihmistä, joka ois sörkkinyt mun heikkoja kohtia enempi? No ei haittaa ollenkaan. Kyllä muutkin ihmiset hoitaa sen puolen.

Onkin siis ollu tässä itsellä omien heikkouksien käsittelemistä, mutta tosiaan niistä kirjoitan sitten myöhemmin. Sitten kun asia tuntuu olevan jo niin voiton puolella, jotenkuten paketissa. Keskeneräiset tarinan kirjoittaminen pelottaa, en tiedä miksi. 

Uskaltaisko taas heittäytyä?

Syksyn myötä monet alkavat harkitsemaan uusia harrastuksia, niin myös minäkin. Mulla on herännyt pieni innostus kauaksi aikaa unohdettua intohimoani kohtaan; näyttelemistä! Harrastin sitä lapsena, ja rrrakastin! Ja mikä mua estää nyt lähtemästä johonkin aikuisten teatteriryhmään...? No se, kun en vain enää luota siihen, että saisin yli 15 vuoden ajan peitossa olleen heittäytymiskyvyn takaisin. Vuosien varrella spontaani ja aito minä on peittynyt vankan varautuneisuuskuoren alle. Onnistuiskohan se vielä kaivella sieltä esille? Hmm... Tämähän kyllä liittyy vähän myös tuohon musiikkiesiintymiseen. Ne varmasti tukisivat toinen toistaan. 

Tällaisia pohdintoja tässä elokuun aikana on herännyt. Elokuu on muuten mun mielestä kauneimmain kuuloinen kuukausi. Elokuu. Ihana elokuun elo. 💛