Bloggaajan ajatuksia

Olla ihmisiksi -blogin perustamisesta on kulunut pian puolitoista vuotta. Kerron tässä pari merkittävintä asiaa, jotka ovat yllättäneet minua hypättyäni tähän blogimaailmaan lukijan roolin sijasta itse bloggaajana. Lisäksi kerron pienen uutisen bloggaamiseeni liittyen!

Tietotekniset taidot

En olisi uskonut blogin perustamista suunnitellessani, että kuinka paljon nämä hommat tuleekaan viemään itselläni aikaa.

En ole ikinä ollut mikään nörtti, enkä todellakaan osaa mitään oikeaa tietotekniikan sanastoa. Otin kuitenkin aikoinaan peruskoulussa TVT:n valinnaiseksi ja muistan, että tunneilla on mm. kotisivut joskus väsätty. Ehkä niistä opeista on jotain hyötyä ollut. Mutta pääasiassa olen tässä blogin perustamisessa (ja ehkä elämässä muutenkin...) selvinnyt sellaisella loogisella päättelykyvyllä ja yksinkertaisesti kokeilemalla.

Blogin luominen itsessään on ainakin Bloggerissa helppoa. Ei tarvitse kuin keksiä blogilleen nimi, valita valmis pohja ja tadaa, sulla on blogi. Suunilleen noin. Mutta haasteita tuleekin siinä vaiheessa, kun blogin ulkonäköä haluaa muokata erikoisemmin. Esimerkiksi oman kuvan lisääminen blogin taustaan on aiheuttanut itselle suuresti päänvaivaa. En ole ollut tyytyväinen blogini ulkonäköön, kuin vasta nyt. Aiemmin blogiani selanneet varmaan huomasivat, että blogin ulkomuoto on muuttunut. Nyt menin sieltä mistä aita on matalin, enkä muokkaillut valmista pohjaa juurikaan ja sehän olikin paras ratkaisu.

Olen siis kuluttanut monia, monia tunteja siihen, että olen koittanut muokata blogista joitain pienempiä tai suurempia yksityiskohtia. Joten mulle tää bloggaaminen ei ole ollut vaan uusien postausten päivittämistä. Ehei. Toki jossakin vaiheessa luovutin, ja keskityin vain kirjoittamiseen. 

Kaikki vittusaatanat on kuitenkin ollu hyödyksi, sillä aina lopulta olen löytänyt ratkaisun ongelmiini ja oppinut taitavammaksi näissä hommissa!

Henkisesti raskaampaa, kuin ajattelin

Bloggaamisen piti olla mulle kevyt harrastus, jota teen vain silloin tällöin ilman minkäänlaista stressiä. Olis ehkä sittenkin pitänyt perustaa se sellainen kakkavaippa-arjesta kertova perheblogi, niin tuo olisi saattanut onnistua. 

Olla ihmisiksi -blogi sisältää syvällisempää pohdintaa ja avaan aika paljon omaa ajatusmaailmaa ja mua itseä ihmisenä. Kun aiheet ovat tabuluontoisia, on hankala laittaa rajaa sille mitä oikeasti haluankaan täällä jakaa. Kuinka paljon uskallan itseäni avata tuntemattomille. 

Sen takia blogin suosion mahdollinen lisääntyminen jännittää. Toistaiseksi blogini ei kuitenkaan ole erityisen suosittu (koska eikö suositun blogin määritelmä ole se, että siitä jauhetaan vauva.fi keskusteluissa), ja tämä käy mulle hyvin. Blogissani tuntuu olevan suht fiksu lukijakunta, joita nämä aiheet tosissaan kiinnostaa, eikä kommenttiosio täyty trollailusta.

Mulla on lukemattomia tekstejä, jotka ovat jääneet (varmaan ikuisesti) luonnosvaiheeseen. Ne olisivat valmiita postauksia, mutta joku asia niissä niin häiritsee, etten halua niitä julkaista. 

Välillä on tullutkin täysi kyllästyminen siihen, että kirjoitan niin syvällisesti ja harkiten. Ihana vastapaino olisi kirjoitella kevyttä ja pelkkää positiivista tekstiä, ja mulla onkin suunnitelmissa lähtä kehitteleen toista blogia, jossa voisin toteuttaa tuota!

En silti aio jättää tämän blogin kirjoittelua. Nyt vaan saan purettua kirjoitusintoani toiseenkiin suuntaan. Olla ihmiksi -blogin lukijakunta on kuitenkin todennäköisesti ihan eri, kuin tulevan toisen blogini.

Ehkä palaamme tähän asiaan myöhemmin!