"Muuten hyvä mut liikaa meikkiä"

Voihan naiset ja naisten meikki... Itsensä ehostaminen on monille tärkeää. Ihan ymmärrettävästi. Kun tuntee itsensä kauniiksi, on mukavampi olla ihmisten ilmoilla. On itsevarmempi olo. 

Mää esimerkiksi pidän naamastani ilman meikkiäkin, mutta kyllä se on kiva laittautua kun jonnekki on lähdössä. Pikkuhiljaa meikkaamisesta on kehkeytynyt merkittävä osa juhliin/illan viettoon valmistautumisessa. Siitä on tullut sellainen tapa, joka kuuluu siihen kokonaisuuteen. Vähän alkuillasta laittaa tukkaa ja naamaa kuntoon. Se meikki ei edes itsessään välttämättä ole se merkittävin asia, vaan se tunne kun on nähnyt vähän vaivaa ulkonäkönsä eteen. Tavallaan sellainen plaseboilmiö tässäkin! Mun täytyy olla nätti, kun oon sen eteen tehnyt jotain...

Ennen on nipistelty poskia, jotta ne punoittaa, ja nyt meillä on ihan siihen tarkoitukseen luotu meikki, joka kestää koko illan. 

On silti varmasti totta, että ulkonäkökeskeisyys on lisääntynyt tänä päivänä mm. somen takia, eikä se ole mitenkään hyvä juttu. Mutta ei nyt mennä siihen. Nyt tarkoituksenani on pohtia erästä keissiä, jossa yksi mies tuli kommentoimaan minun ja ystäväni ulkonäköä ilmeisesti jotenkin kehumismielessä, tai valistaakseen tai jotain. En tarkalleen tiedä mitä, mutta mun mielestä hänen ei olisi tarvinnut tulla sanomaan ulkoisista olemuksistamme yhtään mitään, koska emme sitä häneltä pyytäneet. 

Jotkut miehet ilmeisesti kuitenkin olettavat, että esimerkiksi heidän sanominen "Olisit paljon kauniimpi ilman meikkiä" on jotenkin naiselle huojentavaa tai tärkeää kuulla. Mutta minä olen eriä mieltä. Myönnän toki, että ainakin itsellä tulee laittauduttua tavallaan muiden ihmisten takia, koska kyllähän se lopulta se hyvä fiilis siitä, että on paremman näköinen kuitenkin peilautuu siihen ajatukseen, että on myös muiden mielestä paremman näköinen. Kun ei siinä ajatuksessa oikein muuten ole mitään järkeä. Itseä varten itsekkäästi meikataan, mutta jos syvemmälle pureudutaan niin kyllähän siellä täytyy olla perimmäisenä ajatus, että uskoo olevansa muiden silmissä parempi versio itsestään, kun on sitä myös omissaan ja sen avulla saa itsevarmemman fiiliksen.

Mutta kun tuntematon, keski-ikäinen, naimisissa oleva mies tulee kommentoimaan random nuorten naisten ulkonäköä, niin ei sen sanomiset kyllä merkkaa mulle ainakaan siinä mielessä, että itsetuntoni kohenisi. Mulla tuli vain jotenkin sovinistinen kuva ihmisestä, joka tuli selvittämään minkälaisena me naiset hänen silmilleen kelvattaisiin. Siihen vielä lisäksi välitön innostuminen, kun kuulee meidän olevan vapaita/avoimessa suhteessa, ja ehdottaa hotellia ja kolmen kimppaa niinkuin olisi unohtanut olevansa itse kuitenkin monogaamisessa suhteessa. 👎

Ulkonäön kommentointi siis meni seuraavanlailla. Juttelimme ystäväni kanssa meille tyypillisiä, vähän syvällisempiä asioita baarissa ollessamme. Joku mies tuli luoksemme ja alkoi tutustelemaan. Jossakin vaiheessa hän koki tarpeelliseksi ilmaista, että hän huomaa, että minä olen meikannut paljon enempi kuin ystäväni, mutta että ystäväni luonnolliset kasvot ovat siinä mielessä hyvät, että hän on sen näköinen seuraavana aamuna herätessäänkin. Että ihan kauniita kuulemma olemme molemmat, mutta luonnollisuus iski häneen enempi. 

Tämähän ei siis ollut mitään törkeää kommentointia, eikä haukkumista. Mutta rivien välistä luettuna hän siis halusi ilmaista, että minulla on liikaa meikkiä hänen makuunsa. Enkä muista sanoiko hän niin jopa ihan suoraan, saattoi hyvinkin sanoa. Hänen sanomansa tuli joka tapauksessa perille, minun runsasmeikkisyys oli jotenkin huono juttu, koska mies saattaa aamulla "säikähtää" kuinka eriltä näyttäisinkään luonnollisena, ilman meikkiä (sitä en tiedä miten paljon hän oletti kasvojeni muuttuvan kun pesen meikin pois, mutta ilmeisesti paljon). Ja ilmeisesti hän oletti muutoksen olevan jotenkin negatiivinen. Ja tietenkin myös minun itsetuntoni on huono, koska käytän niin reippaasti meikkiä. Tai siis juuri sinä iltana hänen mielestään käytin ja sen perusteella voi vetää tämän johtopäätöksen. 

Omasta mielestäni mulla ei ollut todellakaan paljoa meikkiä, ainoastaan huulipuna sellainen merkittävin eroavaisuus luomumeikään. Vai oonko oikeestikki sen verran nätti muutoin, että hän luuli että mun on täytyny meikata itteni nii sieväksi? Hehheh. Alla oleva kuva siis kyseiseltä illalta. Olin tuolloin myös seitsemännellä kuulla raskaana, mutta onnistuin  raskausvatsanikin peittämään löysällä paidalla ja näin ollen huijaamaan miehiä, että olisin kauniin lisäksi vieläpä hoikassa kunnossa... Oujee!


En mää tiedä mikä siinä on, mutta eikai mulla käy mielessäkään mennä joidenkin tuntemattomien ihmisten seuraan ja alkaa siinä heidän kuullen analysoimaan ja arvostelemaan heidän ulkonäköään? Vertailemaan kavereita keskenään. Kertomaan päästä varpaisiin tatuoidulle miehelle, että hänen vähempi tatuoitu kaverinsa on paremman näköinen, koska on luonnollisempi eikä ole koittanut niin kovasti muokata itseään. Niinku mitä, miksi? 

Jos voisin palata takaisin tuohon tilanteeseen, kysyisin häneltä. Ehkä myös mainitsisin, että meillä on hyvä kun voimme muokata ulkonäköämme meikkaamalla tai pesemällä meikit pois, mutta että mitä hän aikoo tehdä sille sisäiselle rumuudelleen, joka paljastui siinä vaiheessa, kun hän olisi ollut tuosta noin vain valmis pettämään vaimoaan... 

Kommentit

Suositut tekstit