Loppuuko bloggaajan sanat?

Oon taas vähän mietiskellyt bloggaamistani. Kun perustin blogin, mulla oli paljon sanottavaa ihmissuhteisiin liittyen. Nyt mulla on tullut tunne, että oon sanottavani sanonut. Lisäksi mulla on muuttunut hieman ajatusmaailma, enkä haluaisi osallistua tietynlaisen sanoman jakamiseen. En osaa oikein selittää asiaa, mutta tunnen että oma nykyinen näkemys rakkaudesta ja seksuaalisuudesta poikkeaa sellaisesta yleisestä, hyväksytystä näkemyksestä. 

En näe silti mitään tarvetta jakaa omia henkilökohtaisia näkemyksiäni. Ne on mun omia, ja mulle riittää kun voin itse elää omaa elämääni niin kuin oikeaksi koen. 

Kirjoittaminen näistä aiheista olisi liian haastavaa. Siksi keskityn ennemmin keskustelemaan livenä sellaisten ihmisten kanssa, keiden kanssa pystyy. Sellaisten, jotka osaavat ottaa vastaan eriävänkin näkemyksen hyväksyvästi ja loukkaantumatta, ottamatta siitä itseensä. Sellaisten, jotka ymmärtävät että meillä voi olla erilaisia uskomuksia ja näkemyksiä ylipäätään koko tästä elämästä, eikä se ole vaarallista. Somessa se on mahdotonta. 

Toinen kiinnostuksen kohteeni eli synnytysjutut eivät nyt ole itsellä vahvasti pinnalla, kun en ole raskaana tai edes vauvakuumeile. Niistäkin olen tietoni ja ajatukseni jakanut raskausaikana. Jos tätä samaa rataa jatketaan, niin seuraavan kerran asioihin palaisin todennäköisesti parin vuoden päästä, heh. 

Mutta mitä tähän väliin?

En tiedä. Löytäisinkö jonkin uuden asian, mistä tekisi mieli kirjoitella laajemmin? 

Vai oliko puolitoista vuotta tarpeeksi bloggaamista, eikä enää ole mitään mistä ammentaa lisää tekstiä...

Tai ehkä on tapahtunut jonkinlainen muutos itsessä. Olisihan niitä asioita, joista vaikkapa loukkaantumisen pohjalta vois saarnata, että miksi jotkut ihmiset tekee näin ja näin. Mutta mitä hyötyä? Nykyään ajattelen niin monesta asiasta, että mitä väliä. Eikä oikein mikään enää itseä esimerkiksi niin loukkaa, että vihasta sais jotain voimaa tuoda ajatuksiaan ilmoille. Ehkä vihat on vihattu. Omat neuvot ja näkemykset jaettu. Tehtävä tehty. 

Oon myös maininnut täällä, kuinka tämä meneillään oleva vuosi on ollut mullekkin henkisesti rankkaa lähipiirissäni tapahtuneiden asioiden takia. Ehkä nämä kokemukset on saanut aikaan sen, että monesta, monesta asiasta kirjoittaminen tuntuu yksinkertaisesti vain tosi turhalta. 

Ehkä nyt päällimmäisin asia mitä tahtoisin ihmisille kertoa on se, että arvostakaa elämää ja ihmisiä, jotka ovat nyt ja tässä teille oikeasti läsnä. 

Ja huolehtikaa niin omastanne kuin läheistenne hyvinvoinnista. Tasapainotelkaa kuitenkin niin, että jälkimmäinen ei polje ensimmäistä. 🤍