Miksi poistin Facebookin?

Liityin Facebookiin muistaakseni vuonna 2010. Silloin sitä ei ollut vallannut mainokset, eikä ryhmät ollut vielä kovassa huudossa, jos niitä oli tuolloin lainkaan? En muista. Facebook oli meille 90-luvulla syntyneille nuorille IRC-Gallerian jatkoa (mitä hittoa, sekö on edelleen olemassa!). Ainakin itsellä ja kavereillani "Irkin" käyttö jäikin Facebookin jalkoihin. 

Facebook oli tuohon aikaan sellainen, jossa oikeasti jaettiin omaa elämää omille ystäville. Nykyään käytän tähän tarkoitukseen Instagramia. 

Mua alkoi ärsyttää Facebookissa kolme asiaa, minkä takia sen sitten poistin tuossa joku kuukausi sitten. Vai joko siitä on vuosi, en muista. 

Mainontaa, mainontaa

Yksi asia on tosiaan mainokset. Vuosien varrella kävi niin, että Facebookia selatessa vastaan tuli enää harvemmin ja harvemmin omien kavereiden päivityksiä, kun se alkoi täyttyä mainoksilla ja niillä ryhmien päivityksillä. Alkuperäinen asia, mistä olin Facebookissa pitänyt, oli siis kadonnut. Enää en voinut nopsaan katsoa, että mitäs kavereiden elämään kuuluu. Facebook-kavereiden päivittelykin väheni, mikä voi johtua myös siitä, että monilla muillakin meni into mainosrumbaan ja siirryttiin enenevissä määrin käyttämään esimerkiksi Instagramia tai Snapchattia. Tai sitten jälkimmäiset muuten vaan veivät voiton. 

Liian mielenkiintoiset ryhmät

Ja toinen syyni on ne ryhmät. Vaikka niissä onkin hyvää, mutta ehkä juuri siksi. Ryhmät olivat erittäin koukuttavia. Siinä, missä aiemmin jaettiin vain läheisille Facebook kavereille asioita omasta elämästä ja aremmat jutut kirjoitettiin anonyyminä jonnekkin eri alustan keskustelufoorumille, niin ryhmistä tulikin niitä avautumispaikkoja. Omalla nimellä jaettiin arkaluontoisiakin asioita monen kymmenentuhannen tuntemattoman ihmisen näkyville. Jokainenhan saa itsestään jakaa mitä tahtoo, mutta samalla kun ihmiset erittäin huolettomasti jakavat kaikenlaista muuta tietoa itsestään, niin ei tarvi olla kummoinen stalkkeri, että saakin selvitettyä sen kyseisen avautujan "kusipää eksän" nimen. Näin esimerkkinä.

Ryhmien kautta pystyi löytämään just ne itseä kiinnostavat, mehevät jutut. Voi olla hankala löytää kohtuutta sille, mikä määrä on riittävää, etenkin kun sitä on kirjaimellisesti sormea näpäyttämällä valmis löytämään milloin vain.

Dramaattisten postausten seuraaminen on koukuttavaa. Jossakin vaiheessa selatessani ihan liian yömyöhään jotain tuntemattomien naisten mustasukkaisuuskiistaa Naistenhuone- ryhmässä, tajusin, että ei. En halua kuluttaa elämääni tällaiseen. Tämä ei anna mulle mitään hyvää.

Minä näin Facebookissa melkoista moraalin rappeutumista ja jotenkin sellaista todellisuudesta irtaantumista. 

Yhtäkkiä oli normaalia omalla nimellä ja naamalla väitellä tuntikaupalla tuntemattomien kanssa, pahimmoillaan haukkua todella rumasti ja saada aikaan jopa jotain rikoskeissejä. Kolmas syyni liittyykin tähän...

Tarkoitukselliset tai ei-tarkoitukselliset rumat kommentit

Heti, kun päivitys tai kommentti oli näkyvillä useammalle tuhannelle ihmiselle, niin mukaan tulivat ikävät kommentit. Ja alkuun Facebookissa ei tainnut voida muuta kuin peukuttaa kommentteja ja tilapäivityksiä. Sitten piti ottaa mukaan ne eri reagointi mahdollisuudet. Joskus oli sydäntä särkevää katsoa, kuinka vääränlaisessa tarkoituksessa esimerkiksi naurureaktiota käytettiin. Se ei viestinyt monestikkaan enää siitä, että "Vitsit, ompa hauska juttu!". Vaan oli iso määrä ihmisiä, jotka käyttivät tätä hymiötä painaakseen muita alas. Tiedättekö sillain, "mitä vittua, hahhah, mikä hörhö sää oikein oot". Jos joku vaikkapa kommentoi tsemppimielessä jollekin kovista ajoista kärsivälle, että "Rukoilen, että jumala auttaa sinua!", niin kyllä mulla täyty miettiä että kuinka pahasti ateisti sisimmissään voi, jos tämä kommentti saa hänessä aikaan halun laittaa viha- tai nauruhymiön viattomasti hyvää toivovan uskovaisen kommentiin ja vastata pätien, että "eipä paljo enkelit ja jumalat auta tuossa tilanteessa öhöhehe". 

Ja jos itse vaikka tajusi, että jonkun päivityksen kirjoittaja ei ole ihan mielenterveydeltään kondiksessa, ja porukka provosoituukin hänen kirjoituksistaan ihan satasella... Niin ei voinut tätä asiaa oikaista muille, koska ei halunnut tuottaa pahaa mieltä myöskään alkuperäiselle kirjoittajalle. Siinä tuli aika toivoton olo. Ja kaikenlaista muuta vastaavaa... Ja siis itsekkin sorruin sellaiseen, että ilmaisin jotain varsin kärkkäästi tai esimerkiksi sarkastisesti ja kaduin sitä jälkikäteen. Väitteilyhinkin tuli lähdettyä jopa niiden tuttujen kanssa, ja tämä olikin itselle melkoisen hälyttävää.

Haluaisinkin hoksauttaa tässä välissä semmoisen jutun, että kuinka monesti olet itse ajatunut jonkinlaiseen riitatilanteeseen Facebookissa? Tai pahastunut, kun joku tuttu tai tuntematon on kommentoinut tavalla x. Tai jäänyt edes epäilevästi miettimään, että mitähän tuo oikein tarkoitti, ja kun et ole varma niin olet tulkinnut sanomisen mahdollisesti ihan väärin. Tätä toki tapahtuu myös muualla somessa, itsellä esimerkiksi myös Instagramissa jakamani jutut on saanut läheisiäkin ihmisiä loukkaantumaan. Välillä mietinkin, että kannattaako sitä somessa ilmaista mitään mielipidettä kun kummasti ne siellä eskaloituu ihan eri volyymilla kun livenä keskustellessa. Livenä tutun kanssa keskustellessa kestää olla eriäviäkin mielipiteitä, mutta ei niistä synny ikinä riitaa, niinkuin somessa kommenttien tai viestien välityksellä.

Väärinymmärryksien määrä oli siis jotain aivan järkyttävää. Ja niiden lisäksi myöskin ne oikeasti ilkeät ihmiset pääsevät loistamaan Facebookissa. 

Jotenkin se, että uutisessa, jossa kerrotaan lapsen kuolleen tapaturmaisesti ja osa kehtaa tulla kyseenalaistaan että mites vanhemmat nyt noin huolettomia ovat olleet.... Niinku täytyis ihmisellä olla oikeasti pahoja ongelmia tunne-elämässä ja kommunikaatiotaidoissa, että tuollaista vois sanoa ääneen niin, että tietäis, että mahdollisesti nämä kyseisen murheellisen tapahtuman kokeneet vanhemmat kuulisivat sanomisesi. Facebookissa unohtui helposti, että kaikki ne uutistenkin ihmiset ovat oikeita ihmisiä. Nekin, joita ei itse tunne. Ja heidän silmiinsä voi kantautua ne haukkumiskommentit. 

Tottakai tällaiset tuomitsemiskeskustelut on tyypillisiä ollu varmasti aina, mutta siinä on suuri ero tekeekö tällaista salamyhkään naapurien kanssa kahvitellessa vai julistaako mielipiteensä kaiken kansan nähtäville netissä. 

Tykkäyksien toivossa ihmiset saattoivat alkaa vielä tietentahtoen provokaatisemmaksi kommentoijaksi.

Oli Facebookissa myös hyvää

Olen poistanut Facebookin useampaan otteeseen. Siitä irti päästäminen oli yllättävän hankalaa, vaikkakin välittömästi poiston jälkeen olo oli jotenkin paljon parempi. Nyt ei tarvi kuluttaa aikaa siihen kakkaan. Mutta Facebookista lähtiessä pitää luopua monesta ihan hyvästäkin jutusta. 

Yks on se, että siellä on paljon muistoja. On ihana, kun välillä tulee muistutuksia jostain vanhoista päivityksistä. Otinkin talteen kuvakaappauksin joitakin päivityksiäni ja talletin monet sinne ikinä jakamani kuvat. 

Yksi kymmenisen vuotta sitten Facebookiin jakamani kuva. Ei oo ikävä Facebookia, mutta noita hiuksia on!

 

Toinen hyvä juttu on se, että sain jaettuna blogipostauksia kätevästi kulloisellekkin tekstille sopivalle kohderyhmälle. Mutta nyt vain luotan, että oikeat tyypit löytää blogiini ilman Facebookiakin.

Kolmas hyvä puoli oli tieto. Monet tapahtumat esimerkiksi jää tietämättä ilman Facebookia. Kauppojen, ravintoloiden yms. paikkojen poikkeukselliset aukioloajat näkyy yleensä Facebookin kautta kätevämmin kuin googlettaessa (näitä voi onneksi käydä katsomassa ilman Facebook-profiilia). Myös oman paikkakunnan tapahtumat jne. on paikallisessa puskaradiossa mainostettuna, joihin ei välttämättä muualla törmää ollenkaan.

Kaikenlaiset kilpailut olin jättänyt muutoinkin pois, joten ne ei mun mieltä kaiherra. Osalle tuokin voi olla kova paikka. Facebookissa oli jatkuvasti jotain arvontoja tai alejuttuja tarjolla. Sekin voi olla koukuttavaa. Sulla on kokoajan jännitettävää, että saatko johonki 300 kilsan päässä olevaan kukkakauppaan 50e lahjakortin, tai jos se "Aamukahvi ja viineripulla"- sivuston 10 000e arvoisen saunamökin arvonta ei tällä kertaa oiskaa huijaus ja tuuri kävis.

Neljäs ihana juttu oli vertaistuki, jota Facebookista sai helposti. Näissä intiimeimmissä, pienemmissä ryhmissä pystyi vapaammin kertomaan omaa tarinaa ja tuntui, että tutustui todella toisiin ihmisiin vaikkakin vain netin kautta. Nyttemmin itsellä ei kyllä edes ole tarvetta tuollaiselle, mutta aikoinaan ne ovat olleet ihana tuki. Esimerkiksi raskaana ollessa on ollut ihana liittyä samaan aikaan vauvan saavien naisten ryhmään. Kun ryhmän koko pysyy kymmenissä, niin kummasti siellä ei enää kehdata olla törkeitä vaan ihmiset ovat toisiaan kohtaan inhimillisempiä. Isommat vauvaryhmät taas olivat aika hirveitä... Vanhemmuus ja lapsen saaminen nostattaa suuria tunteita pintaan, ja koska lähes kaikki haluavat olla hyviä vanhempia, niin siellä on erittäin herkässä syntyä suuriakin väittelyjä kaikenlaisista lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Minusta alkoi tuntua, että täydellisyyteen pyrkivät ja sitä kautta syyllisyydestä kärsivät vanhemmat kilpaa neuvoivat toisiaan ja myöskin loukkaantuivat toisten neuvoista... Se on melkoinen noidankehä ja surullista.

Eikö enää ikinä Facebookia?

Voi olla, että joskus teen uudestaan profiilin Facebookiin. Mutta en sinne tällä hetkellä kaipaa ollenkaan. Oon pystynyt irtaantuun siitä hyvin, ja enää en osaa kuvitella sitä, kuinka uppoutuisin taas tunneiksi lukemaan jotain tuntemattomien ihmisten draamaa. Toki moni muu varmasti osaa käyttää Facebookia parempaan tarkoitukseen, mutta itsellä ainakin se huomaamattakin meni sellaiseen turhanpäiväisyyksien seilaluun helposti. En tiedä meniskö se enää itsellä sellaiseen, mutta enpä näe syytä edes testata. Pärjään näin ihan hyvin, tulevaisuudessa tarkoitus ois päinvastainen. Eli vähentää somen käyttöä entisestään. Instagramista olen muotoillut itselleni mieluisen paikan. Siellä saan seurattua läheisten ihmisten elämää ja silmilleni tulee pääasiassa hyvän mielen juttuja! Toki sielläkin nykyään on raivostuttavat mainokset haittana ja ärsyttää kun niiden takia jää seurattavien päivityksiä näkemättä... Voihan se olla, että näiden nykyisten somejättien ahneus kostautuu jossain vaiheessa ja käyttäjät vähenee mainosten takia. 

Vai olenko minä ainoa, jota jatkuva mainosten tyrkyttäminen tympäisee? Tiesittekö Facebookin tai Instagramin käyttäjät, että teidän päivityksenne ei nykyään tavoita kaikkia seuraajia kun tilaa vievät mainokset? Ensin meidät on koukutettu näihin somekanaviin ja pikkuhiljaa niistä on tullut vain potentiaalisten kuluttajien metsästämispaikkoja. Äh. 

. . .

Loppuun vielä vähän hauskempaa muistoa, muistatteko kun Facebookissa pystyi aikoinaan TÖKKÄÄMÄÄN? 😀 Taidettiin Juusonkin kans toisia tökkiä sillon ennen kuin edes tykkäiltiin. En oikein tiedä mikä sen tarkoitus edes oli? Itse ainakin muistan, että teininä jos jostain oli vaikkapa vähän kiinnostunut nii häntä tökkäsi ja siitä saattoi lähteä semmoinen pitkään jatkuva "tökkäilymaraton" puolin ja toisin. 😄 En siis tiedä voiko tätä tehdä edelleen, mun käsittääkseni se mahdollisuus katosi ainakin jossain vaiheessa! Ja ah, nyt tässä ajatukset jo karkasivat Meseen "xD". Oi aikoja...