Vuosi "koronavauvan" syntymästä

Meidän vauva on jo vuoden ikäinen! Kolmas raskaus sujui näennäisesti ihan hyvin, mutta pandemiasta johtuen koin ylimääräistä stressiä, joka vaikutti huonolla tavalla raskausaikaan ja sitä kautta varmasti myös synnytykseen... Avaan tässä hieman, millainen oma kokemukseni oli saada vauva korona-aikana.

Raskausaika korona-aikana

Koronarajoitusten seuraukset ovat olleet moninaisia. Ne vaikuttivat paljon myös "koronavauvan" saamiseen. Ei ole pikku juttu joutua pelkäämään esimerkiksi sitä, pääseekö isä synnytykseen mukaan. Ainakin omalla kohdallani. Rakkaan tuki synnytyksessä on itselle niin merkittävä asia, etten osaa edes kuvitella millaista olisi ollut joutua synnyttämään yksin ilman häntä...

Moni raskaana oleva vertaistukiryhmissä koki suurta päänvaivaa miettiessään, uskaltaako ottaa koronarokotetta. Tai uskaltaako olla ottamatta. Stressiä tuntui aiheuttavan myös mm. epätietoisuus synnytyssairaaloiden kunkin hetkisistä käytännöistä ja tietenkin pelko itse virusta kohtaan. Epäreiluuden tunnetta ja pettymystä aiheutti myös se, että isät eivät välttämättä olleet tervetulleita neuvoloihin tai ultriin.

Kaiken tuon koronahomman takia harkitsin entistä enemmän sitä, että synnyttäisinkin sairaalan sijaan kotona. Mutta en kuitenkaan päätynyt suunnittelemaan kotisynnytystä sen suuremmin, vaikka vähän jo olin kotikätilöihin yhteydessä. 

Omalla kohdallani kaikki meni kuitenkin hyvin. En sairastunut (ainakaan tietääkseni), enkä kummemmin pelännyt sairastumista ainakaan tietoisella tasolla (uskon, että alitajuntaan on kuitenkin meillä lähes kaikilla vaikuttanut uutiset ja kaikenlaiset muut pelkoa lietsovat asiat). En joutunut itse epäillen pohtimaan otanko rokotetta vai en. Se oli mulle ihan selvä asia, eikä mietityttänyt enempää. Itseasiassa muistaakseni neuvolassa ei ikinä edes kysytty multa, haluanko rokotteen tai olenko sitä ottanut. Koronarokotteesta ei mainittu sanallakaan. Minulle tämä kävi paremmin kuin hyvin, mutta tiedän myös raskaana olleita, jotka olisivat kovin toivoneet, että jokin ammattilainen olisi heille rokotetta suositellut, jotta he saisivat varmistusta päätökselleen. Oma vastuu pelottaa monia, enkä sitä ollenkaan ihmettele. Tällaiset ovat hankalia päätöksiä jos pelkää, että tekeekin väärän ratkaisun ja joutuu myöhemmin syyttämään siitä itseään.

Stressi tiivistyi synnytykseen

Synnytyksen aikoihin rajoitukset olivat hetkittäin vähän hellittäneet, eikä pandemia näkynyt synnytyssalissamme kuin hoitohenkilökunnan maskien osalta. Ja salista pääsimmekin suoraan kotiin, kiitos polikliinisen synnytyksen mahdollistumisen. 

Koin suuren helpotuksen synnytyksen jälkeen, koska enää mun ei tarvinnut stressata pilaako korona tai rajoitukset tämän merkittävän ja ihanan tapahtuman. Ei ole ihme, että synnytys oli tällä kertaa paljon edellistä raskaampi kokemus. Tuntui, että se kaikki jännittäminen tiivistyi synnytyshetkeen, ja sen jälkeen olikin kuin ison vatsan lisäksi jokin raskas taakka harteilta olisi vihdoin tippunut pois.

Tästä kaikesta johtuen tyypilliseen tapaani poiketen en ole tällä kertaa haikaillut ollenkaan edellisen raskausajan perään. Ei ole ikävä. Vaikka muutoin olenkin sellainen raskausajan fiilistelijä aivan täysillä. Tyttöjen raskausajat ennen koronaa olivat jotain aivan erilaista, kun niissä ei ollut tuollaisia ylimääräisiä stressitekijöitä. 

Kyllä me "koronavauvojen" vanhemmat ollaan jouduttu melkoisen mankelin läpi tässä puskeutuun. Sitä ei kannata väheksyä, vaan hyväksyä se ja käsitellä jälkikäteen kaikkia niitä hankalia tunteita, mitä on joutunut kokemaan. Ihan sama, vaikka kaikki rajoituksen olisivatkin ollut tarpeellisia, ne on silti vaikuttaneet moniin, moniin erittäin negatiivisesti ja näistä asioista ois hyvä keskustella ja käydä läpi. Ettei ne jää sinne jonnekkin mielen pohjalle ja nouse pintaan esimerkiksi mahdollisen seuraavan raskauden aikana!

Stressi raskausaikana vaikuttaa myös niin äidin kuin lapsen terveyteen. Onkin nurinkurista, että yhden viruksen leviämisen estämisen takia muut terveysongelmat - niin fyysiset kuin psyykkisetkin - ovat saattaneet lisääntyä rutkasti. Mietityttää kyllä, että minkälaiset toimintatavat olisivat olleet oikeasti paras ratkaisu kokonaiskuvaa katsottaessa. Mutta mennyttä ei voi muuttaa ja nyt on elettävä jälkiseurausten kanssa...