Kun vauva-arki ei sisälläkkään yllätyksiä

Tiedättekö, kun on saamassa esikoista, niin joka puolella toitotetaan kuinka se elämä tuleekaan muuttumaan. Ja puhutaan siitä, kuinka moni asia voi yllättää ja kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja ja ja... Ja voi että, kun se esikoista odottava on väkiselläkin niin tietämätön! Useat neuvoja kertovat omista kokemuksistaan kuin ne olisivat absoluuttinen totuus siitä, miten todennäköisesti perheenlisäys tulee myös jonkun toisen, jopa itselleen tuntemattomankin elämään vaikuttamaan.

Mutta kun minä sain esikoisen, niin mua ei yllättänyt oikeestaan mikään. Se johtunee siitä, että olen itse nähnyt vierestä pikkusisarusten vauva-aikoja ja hoitanut jo nuorella iällä sekä heitä, että sukulaistenkin pieniä lapsosia. Meidän suvussa on syntynyt jatkuvalla syötöllä vauvoja. Sivusilmällä olen nähnyt monen tutun hoitavan vauvaansa ja sivukorvalla kuullut kaikenlaista mahdollista odotukseen, synnytykseen ja vauvan saantiin liittyviä asioita. 

Kun kahdenkeskinen arkemme vaihtui vauva-arkeen keväällä 2015, niin elämä vain vihdoinkin oli sellaista, mitä sen olin aina toivonut olevan. En osaa kuvitellakkaan, että olisimme elelleet pitkään lapsettomina, varsinkaan ihan tarkoituksella. 

En kokenut perheenlisäystä mitenkään älyttömän mullistavana muutoksena elämässäni, vaan luonnollisena seuraavana askeleena. Sitä kohti minä olin ajatuksissani kokoajan kulkenutkin.

Vauva-arki oli aikalailla sellaista, kuin sen kuvittelinkin olevan. Olin kyllä varautunut itkuisempaankin vauvaan, mutta esikoisemme oli varsin tyytyväinen ja helppohoitoinen vauveli. 

Parisuhteeseen en huomannut lapsen saannin mitenkään radikaalisti vaikuttavan. Tietenkin se sitouttaa entisestään ja rakkaus vaan lisääntyy kun saa katsella yhteisen lapsen kasvua. Mitään negatiivista seurausta ei perheenlisäyksestä ole ollut parisuhteen kannalta, ei todellakaan. Tuntuikin todella turhauttavalta, kun erehdyimme menemään neuvolan järjestämään kaksi osaiseen synnytysvalmennukseen, ja ensimmäinen osio käsittelikin juuri aihetta "Miten arki muuttuu kun lapsi tulee taloon" ja pohdimme mm. tuota, miten se vaikuttaa parisuhteeseen. Olin kuvitellut saavani tieto SYNNYTYKSESTÄ mennessäni valmennukseen, joten teki mieli lähtä kävelemään sieltä kun vauva-arkeen ajatuksen tasolla varautuminen ja sen pohtiminen tuntemattomien ihmisten kanssa ei ollut kyllä yhtään oma juttu, enkä kokenut sitä tarpeelliseksi.

Joten, vaikka monesti automaatiolla hoetaan kuinka se vauva-arki tulee mullistamaan elämän, näyttämään hurjat ja kurjat puolensa, yllättämään vaikka kuinka varautuu ja että siinä sitä testataan perinpohjin suhteen kestävyys jne. niin... ei välttämättä!

On siis mahdollista, että lapseton ihminen on päässyt etukäteen tutustuun vauva-arkeen niin perusteellisesti, että omalla kohdalla ei tule yllätyksiä, vaan homma tuntuu heti ns. tutulta. On täysin mahdollista, että vauva-arjessa ei tulekkaan roppakaupalla ikäviä yllätyksiä. On mahdollista, että pitkän vauvakuumeilun jälkeen oman vauvan syliin saaminen onkin sellainen kokemus, että vihdoin elämä tuntuu täydeltä eikä siitä uuvu mitään tai ole mitään liikaa. Ei mitään yllättävää. Vaan ihanaa, onnellista eloa kaikkine vauva-arkeen kuuluvine puolineen.