Todella spesiaalia kotiäidin elämää...

Tammikuu hurahti ohi! Tunne, että tästä tulee reilusti edellisvuotta parempi vuosi, on toistaiseksi ollut oikeassa. Vuoden ensimmäinen kuu suijui mukavasti. 

Täytän tänä vuonna 30. Se tarkoittaa sitä, että myös moni ikäiseni ystävä juhlistaa pyöreitä tämän vuoden aikana. Heti tammikuussa oli ensimmäiset juhlat ja tähän helmikuun alkuun toiset. :D  

Lähipäivinä on tullu touhuttua! Siitä kiittäminen somepaastoa. Olen jättänyt puhelimen pitkiksi ajoiksi hyllylle ja käyttänyt aikaani siivoukseen. En harrasta suurempia joulusiivouksia, siis sellaisia pikkutarkkoja kuuraamisia, koska tiedän, että aina tammi-helmikuussa talven raikkaus ja lisääntynyt valoisuus herättää minussa halun siivota perinpohjin kodin eri paikkoja, yksi kohde kerrallaan. Tämä ei ollut poikkeuksellinen vuosi sen suhteen. 

Tämmöset tekemisentäyteiset päivät kyllä tuntuu niin hyvältä. Illalla on semmonen tyyni olo, että ompahan tehnyt jotain ja nyt voi rauhassa rauhoittua nukkumaan menoon. Onneksi tämmösessä omakotitalossa riittää sitä tekemistä reippaasti!

Tilasin myös siivoussaippuoita useamman kappaleen, koska olivat tarjouksessa. Noita Sopo saippuoita käytän käsienpesun lisäksi tiskaamiseen ja kodin pintojen siivoukseen. Aidoilla saippuapaloilla voi korvata ison määrän muovitörppöjä kotona. Käsitiskiaine, nestesaippua, shampoo, yleispesuaine... 

Kokkailua ja kuntoilua

Eilen tein ruoaksi ihanaa moskovanpataa! Se on niin maistuvaa aurajuuston ystävälle. Itse laitan kylläkin ohjeesta poiketen vain 2/3 osaa aurajuustopaketista koko paketin sijaan, koska muut perheestä eivät erityisesti aurajuuston mausta välitä. Joskus vois tehdä tätä ihan vain itsekkäästi omaan makuun ja laittaa ekstramäärän auraa. 😋

Olen haaveillut, että pääsisin pelaan jollain porukalla sählyä. Joku liikuntaharrastus ois kiva. Kevään epämääräiset, vaihtuvat sääolot ei ole aina lenkkeilyn suhteen kovin kivoja, joten joku siisti sisäliikuntahomma olisi aika näppärä. Kävinkin eilen kahvakuulaileen tutulla porukalla, tykkään kyllä siitäkin. 

Kai se on hyväksyttävä tämä tosiasia, olen kohta kolmekymppinen, kolmen lapsen äiti, joka käy kahvakuulatreeneissä... Päivä päivältä sitä alkaa muistuttaa enempi omaa äitiä. Siivotessa tykkään vieläpä kuunnella iskelmää.

Ohh. Elämäni on niiin erikoista...

Tai sitten ei. 😝

Tän kaiken kruunaa tietenkin se, että näköjään blogiin päätyy nykyään enempi pelkästään tällaisia mitä mulle kuuluu -postauksia. Tämmönen oma päiväkirja kai tämä onkin. Melkein juurikin siitä kakkavaippa-arjesta kertovaa tekstiä, jota en koskaan ajatellut tuottavani. Mutta koska mulla on tullu totaalinen stoppi sellaiselle ylianalysoinnille, jossa pohditaan asiaa x joka ikisestä kulmasta kovasti spekuloiden, niin kirjoitukset vähän väkisin vaihtuu tällaiseen yksinkertaisempaan selostukseen.

Ja jatkunee tähän tyyliin!