Lapsen älylaitteen käyttö ja kasvatus - haastava yhtälö

On tää kyllä aivan älytöntä hommaa koittaa pysyä perässä lapsen puhelimen käytöstä ja kaikkeen siihen liittyvistä sivuhaaroista. Meillä tämän päivän vanhemmilla on kyllä tässä haastava tehtävä. Niin haastava, että moni ei selvästikkään edes yritä. Tai sitten he eivät oikeasti tajua ja tiedä, mitä kaikkea vaikutusta sillä voi olla, kun alle 10-vuotiaalle lyödään älypuhelin kouraan mentaliteetilla "se nyt vain on nykyaikaa" ja verrataan sitä siihen, että onhan sitä itsekkin katsonut telkkaria pienenä joskus ilman vanhempien läsnäoloa..

Me poistettiin juuri ekaluokkalaisen puhelimesta WhatsApp, kätevä ja erittäin suosittu viestintäsovellus. Selitän miksi... 

Mitä lapsi jakaa itsestään älylaitteen avulla muille?

Itse siis havahduin lapsemme kohdalla siihen, että minkälaisia videoita sitä WhatsApin tilapäivitykseen jaetaankaan. Oma lapsemme ei juurikaan jaa sinne, koska neuvoin oleen käyttämättä sitä jo aika alussa kun hän puhelimen sai. Mutta siihenpä loppuu mun vaikutusvalta. En voi säädellä sitä, minkälaisia videoita lapseni näkee hänen kavereiden jakamina.

Olen nyt itse tarkistanut, minkälaista sisältöä siellä on... Ja rehellisesti sanottuna järkytyin hieman. Ensinnäkin siitä ajatuksesta, että minähän näen vain murto-osan tällaisella yhtäkkisellä tarkastuskerralla. Mitä ne muina päivinä jaetut videot on sisältänyt? No, mutta tähän viimeisimpään tarkistuskertaan sattui kyllä sellaista videomateriaalia, että en todellakaan haluais oman lapseni sellaista jakavan! Kovassa suosiossa ekaluokkalaisilla tuntu olevan sellainen sovellus kuin Zoomerang. Se on kuin TikTok, mutta enempi lasten mieleen ja ikärajaton. Zoomerangissa tehdään pääasiassa erilaisia tanssivideoita ja muokattuja videoita itsestä.

Osa lapsemme kavereista siis jakaa wa:n tilapäivityksiin paljonkin juttuja, mm. noita Zoomerangissa tehtyjä videoita. Ja varsin vakuuttavasti voi ekaluokkalainen matkia tubettajaa ja kertoilla omasta päivästään. Ehkä tässä ei päällisin puolin ole mitään vahingollista tai väärää, sehän on jopa söpöä tuollainen "pikkuvanhamainen" juttu, kun lapsi jakaa pätkiä elämästään kuin suurenkin suosion saanut tubettaja. Mutta. Kun näissä aina on se mutta. Harvoin on asiat vaan hyviä tai huonoja. Ja minä en oikein keksi, että mikä tällaisessa on hyvää, ainakaan niin hyvää, että se kompensoisi sen huonon... 

Nimittäin jos tätä asiaa pohditaan vähän syvemmin, niin mitäköhän tapahtuu lapsen kasvulle, identiteetille ja itsetunnolle, kun hän pienestä asti omaa "someminän"? Kuinka suureksi osaksi identiteettiä someminä voi kasvaa, onko näillä lapsilla enää kykyä irrottaa sitä osaa itsestään myöhemmin, vaikka se tuottaisi suurtakin kärsimystä elämässä? Vertaan asiaa siihen, että vaikka minä olen someen tutustunut vasta ylä-aste iässä, niin mullakin on haastavaa päästää siitä irti ja joudun rajoittamaan omaa somessa roikkumista ja pidän somepaastoja (jonka vaikutuset ovat erittäin positiiviset!). Mutta somen vaikutus alle kymmenen vuotiaaseen lapseen on varmasti niiin paljon vakavempaa, vaikkei mulla ole mitään faktatietoa nyt tähän lyödä. Ja eipä tätä aihetta ole vielä varmasti kovin tarkoin ehditty tutkiakkaan. Mutta en itse ainakaan halua asettaa lastani testikappaleeksi siihen, että millainen ihminen hänestä kasvaa jos hän saa käyttää puhelinta ilman, että me vanhemmat puuttuisimme asiaan millään tavoin.

Meidän kohdalla WhatsApp tuotti enempi mahdollista haittaa kuin hyötyä. Se on joo ilmainen viesintäkanava, mutta oikeesti, olen valmis maksamaan siitä, että lapsi lähettelisikin tekstiviestejä silloin kun oikeesti tarve on. Keskustelut kun tuntuvat tuon ikäisillä olevan... no... en tiedä voiko niitä keskusteluksi edes sanoa. Lähetellään hymiöitä, giffejä ja kiertoviestejä pääasiassa. Eli oikeasti ihan turhaa. Suurin haitta wa:n poistossa on se, että lapsi voi tuntea ulkopuolisuuden tunnetta kun muilla on se ja hänellä ei. Mutta tästä koitettiin keskustella ja ainakaan lapsi ei kertonut mistään ikävistä tunteista kun päädyimme poistamaan tuon sovelluksen. Ja sitäpaitsi ei sitä ihan kaikilla ole. Eikä meidän kasvatustyyliin ainakaan sovellu se, että myönnyttäis asioissa ihan vain koska muutkin. Sanoisin, että munaton kasvatustyyli sellainen. Ennemmin haluan tämänkin tekstin myötä pysäyttää jokusen vanhemman pohtimaan, että voisko WhatsApin poisto tai vaikkapa sen Zoomerangin käytön esto olla paikallaan oman lapsen kohdalla... Ja ylipäätään kannattaa ottaa ja pysähtyä aiheen ääreen. Mitä sun lapsen puhelimesta löytyy?

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

 

Voi olla, että itse oon tavallista tarkempi tämän asian suhteen ja toimintaani ohjaa pelko pahimmasta. Ei mulla ole mikään tarve syyllistää ketään. Jos jonku mielestä Zoomerang on omalle lapselle merkityksellinen ja kiva juttu ja WhatsApp sosiaalisuudellaan ainoastaan hyvä, piristävä asia, niin en minä mitenkään tuomitse. Mutta voi olla, että tämä on asia, jota ei vain hoksaa pohtia kriittisesti ennen kuin joku toinen sen tekee. En itsekkään hoksannut tarpeeksi vakavasti suhtautua wa:n tilapäivityksiin kuin vasta kun tuttuni otti asian esiin. Ennen tätä jo olen joutunut monen monta kertaa puuttumaan WhatsApissa tapahtuviin asioihin. Jotkut lapset harrastavat aktiivisesti viestien poistamista, ja mun piti etsiä keino miten saan näkyville nuo poistetut viestit. Videopuheluita soiteltiin huolimattomasti tilanteissa, joissa se ei ollut ihan ok. On siis pitänyt sopia, että muille läsnäoleville tulee kertoa jos aikoo aloittaa videopuhelun. Myös kuvia ja videoita on lähetelty, jossa näkyy muita ihmisiä. Se ei ole ok, sillä kenenkään ei pidä päätyä ikuistettuna 10 lapsen puhelimeen tietämättä ja ilman lupaa. 7-10-vuotiaiden tyttöjen WhatsApp ryhmät olivat hieman arvelluttavia, niiden sisältö ei yhtä tapausta lukuunottamatta, mutta miten turhaa mielipahaa voi nämä ryhmät aiheuttaa kun yhtäkkiä sinut poistetaankin jostakin porukasta sanaakaan sanomatta? Ja tosiaan yksi tapaus sattuikin, missä oli suoranaista haukkumista. (Ja mitäköhän kaikkea meiltä vanhemmilta on jäänyt piiloon? En kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole ollut tarkistelemassa lapsen puhelinta.) Ja nyt viimeisimpänä ja omalla kohdallani niin sanotusti kamelin selän katkaisevana juttuna nämä kavereiden tilapäivitysvideot.

Ja mitäkö vaarallista siinä on, että lapseni katselis kavereidensa videoita? Ei mitään, jos nämä olisivat oikeasti lasten videoita lapsille... Mutta somessa hämärtyy se raja, mikä kuuluu aikuisten, mikä nuorten ja mikä pienten lasten elämään. Mikä onkaan normaalia, ja onko normaali eri asia kuin tavallinen. Voi olla, että monille on tavallista ja arkipäivää esimerkiksi seuraavaksi kuvailemani lapsen tanssivideo, mutta onko se normaalia, onko se tervettä? Onko se hyväksi lapselle?

Itse en ainakaan halua, että lapseni näkee kaverinsa tanssivan haaroväliään hieroen (kyllä, tällainen video nähty😩) ja sitä kautta ajattelevan että asia on ihan ok ja hänkin voi "koska kaikki muutkin". Sitten kun tanssi on vieläpä jokin haaste, jolla koitetaan kerätä eniten tykkäyksiä, niin eiiii. Pieni lapsi tavallaan laittaa oman itsensä ja vartalonsa myyntiin toivoen palkaksi tykkäyksiä. En toki tiedä, jaetaanko näitä videoita esimerkiksi sinne Zoomerangiin kaikkien nähtäville vai ainoastaan WhatsApin tilaan. Mutta silti... Olen huolissani ihan näiden lasten omasta tulevaisuudesta, heidän psyykeestään. Jos itsetunto rakentuu sometykkäyksiin ja ollaan valmiita tekemään ihan mitä vain, että saa suosiota. Jos seitsemän vuotiaalle on tavallista keikistellä vähäpukeisena kameralle... Onko tämä oikeasti tervettä? Mitä tämä lapsi oppii? Minkälainen ihminen hänestä kasvaa? Esittele vartaloasi keimaillen niin saat hyväksyntää? Nämä pienet ihmiset eivät osaa asettaa itselleen rajoja nyt, osaavatko tulevaisuudessakaan, jos vanhempi ei tee hänelle kuuluuvaa tehtäväänsä ja opasta asiassa?

Tämä on kaikeudessaan niin surullista. Some on täynnä pintaliito-elämää. Pinnallisuutta joka taittuu jopa pornahtavaksi. Filtterit ovat niin arkipäivää, että luonnolliset kasvot on alkanut näyttämään oudolta. Tylsältä. Itsekkyys loistaa kun jaetaan minusta kuvia ja videoita eestä ja takaa. Puhelin on liimautunut kouraan ja sinne päivitetään kaikki omasta elämästä. Ikään kuin pelättäisiin, että jos jotain ei jaa someen, on kuin sitä ei olisi tapahtunut. Seksikkäitä poseerauksia, pylly pitkällä ja naama mutrulla. Epätoivoista huomion ja hyväksynnän hakua. Some mahdollistaa täydellisen kulissielämän ylläpidon.

Mitä tämän näkeminen ja perässä seuraaminen tekee lapsille? Minä näin sellaista sisältöä, joka olisi ehkä 16-vuotiaalta ollut joten kuten ymmärrettävää. Mutta herrajumala, siitä melkein 10 vuotta aikaisemmin kielen lipomista ja pyllyn keikutusta kameralle...

Vastuu on vain ja ainoastaan vanhempien

Mikään opettava henkilö en tälleen taviksena kykene olemaan tämän lasten somen käytön suhteen, koska niinkuin olen sanonut, olen itsekkin ollu ihan voimaton tän asian edessä. En minä tiedä, mikä olisi kultainen keskitie. Mutta tälleen maalaisjärjellä ajateltuna toivon, että perheissä keskusteltais puhelinta käyttävien lasten kanssa siitä, että millaisia videoita itsestä (ja perheenjäsenistä tai kavereista) on ok jakaa ja minne. Hyvä ratkaisu on sekin, että jokainen video, jonka haluaa jollekin lähettää tai jakaa, hyväksytetään vanhemmalla. Jos videoita on niin paljon, että tuo ois liian kova homma, niin eikö se ole jo itsessään hälyttävää ja ehkäpä puhelimen käyttöaikaa olis hyvä tarkistaa... 

Itse olen myös nyt pohtinut syvällisemmin, mitä hyötyä on koko älypuhelimesta. Haluan kyllä saada lapseni kiinni, mutta siihen ei tarvita nettiä. Mitä hyötyä netistä on tuon ikäiselle? 

Mitä rajoituksia teillä on ala-asteikäisen lapsen puhelimen käytölle? Osaatko sanoa kolme asiaa, mitkä lapsesi tietää kielletyksi? Siis oikeasti tietää, niin että siitä on ääneen keskusteltu eikä oletettu että ehkä tuo lapsi ymmärtää olla jakamatta videokuvaa itsestään, jossa hän tanssii alusvaatteisillaan? Oletko tarkistanut, millaisia on pelit, joita lapsesi tykkää pelata? Saako lapsesi käyttää Youtubea vapaasti? Oletko itse ikinä katsonut, millaisia videoita siellä voi tulla vastaan asettautuen pienen lapsen asemaan? Oletko törmännyt Elsagateen? Googleta. Onko lapsen puhelimen/tabletin käyttöaikaa rajoitettu? Vai onko helpompaa, että lapsi on uppoutunut älylaitteeseen mielellään koko päivän, jotta saat itsekkin tehdä samaa? 

Jos puhelimen käytön rajoitus tuntuu hankalalta, niin aina on vaihtoehto ottaa koko puhelin pois. Lapselle voi ihan hyvin selittää miksi näin. Itkupotkuraivarithain siitä voi syntyä, etenkin sellaiselle lapselle, jolle kännykästä on tullut (liian?) tärkeä. Kännykän käyttöä on myös helppo rajata aikarajoituksilla. 

Toivon, että jokaisella vanhemmalla on vähintään käsitys edes siitä, mitä sovelluksia lapsen kännykässä on ja että uusien sovellusten lataamista valvotaan. Ei ole tähtitiedettä ottaa selvää esimerkiksi minkä verran lapsi mitäkin sovellusta käyttää tai millaisilla nettisivuilla vierailee. Täytyy myöntää, että itse en kuitenkaan ole ihan perillä näistä, koska toinen vanhempi on ottanut enempi kopin tästä lapsen puhelimen käytön tarkkailusta. Ja siitä tulikin mieleen, että eronneiden vanhempien olisi myös tärkeä keskustella keskenään tästä aiheesta, että eihän vain molemmat ajattele, että kyllä se toinen vahtii ja tietää mitä lapsi kännykällään tekee...

Ei me vanhemmat voida vaan pestä käsiä ja työntää päätä pensaaseen tämän asian suhteen. Kaikki kasvattajat on vastuussa siitä, miten nämä lapset oppii somea ja älylaitteita käyttämään ja myöskin siitä, mitä siitä heille seuraa. Ja jos tästä toteamuksesta tuntee piston sydämessään, tuntee sen varmasti aiheesta. Vanhempi, vastuu on sulla. Lapsi tarvitsee rajoja. 

Se on oikeasti ongelma, kun lapsille ei osata laittaa selviä rajoja. Monet vanhemmat ovat sovittelevaisia ja koittavat kaihtaa tilanteita, jossa kieltävät lapselta jotain. Kuinka kuultua onkaan se, että pieneltä lapselta kysytään käskyn sijaan. Siihen on itekki sortunut monesti. "Pitäiskö se puhelin jo laittaa pois?" no ei tietenkään, jos lapselta kysytään, mutta eihän sitä häneltä pitäis kysyä! Aikuisten on uskallettava ottaa se rooli mikä heille kuuluu; auktoriteettina oleminen lapsen elämässä. Olla vahva ja selkeä ohjaaja. On uskallettava ottaa vastaan lapsen kiukku ja suuttumus ja pidettävä silti puolensa. Sillä pitkällä tähtäimellä silloin pitää myös sen rakkaan lapsen puolia. Lapsella on oikeus lapsuuteen, jossa häntä kasvattavat ihmiset eivätkä laitteet.

Kuva Gemma Moll Pixabaystä