Musisointia ja suhdesotkuja

Oon hengissä! Pitää tulla varta vasten ilmoittamaan. Bloggaaminen on jääny taka-alalle kokonaan ihan koko kesäksi. Nyt syksy saapui ja sai mut pysähtymään. Mitä kaikkea elämässäni onkaan tapahtunu? Ei ehkä paljoa päällisin puolin, ei ole pitkää listaa suoritetuista asioista tai käydyistä paikoista. Mutta siitä huolimatta on tapahtunut paljon tässä kesän aikana, tai oikeastaan kokonaisen vuoden sisään. Tuntuu että sitä on aika paljonkin muuttunut ihminen verrattuna viime syksyyn. 

Jos selitänkin tunteiden näkökulmasta, millainen kesä mulla on ollu. Alkuun tuli keväällä sellainen vahva luova ja inspiroitunut olo. Päästin luovan minän jotenkin irti, vapaaksi. Tein useita biisejä ja esitinkin niitä. Treenattiin paljon elokuista keikkaa varten. Olin elementissäni. Nautin.

Mun itsevarmuus oli katossa ja kaipasin paljon sosiaalisuutta. Kun yhtäkkiä ei liikoja jarrutellu, se näkyi mm. ihmissuhteissa. Niin hyvässä kuin huonossakin... Tapasin uusia ihania ihmisiä. Mutta myös tutut ihmissuhteet saivat uusia tuulia. Osa heitti ihan kärrynpyörääki, enkä enää edes tiiä missä mennään. Tykätäänkö vai vihataanko. No, draamaa ei ainakaan oo puuttunu menneestä kesästä suhdesotkuja selvitellessä. Oli ihania jännittäviä tunteita, jotka kuitenkin lopulta kääntyi pettymykseen ja suruunkin. 

Oon myös ollu harmissani sellaisesta ilmiöstä, että useampi mulle tärkeä tyyppi, pitkäaikaisia ystävyyksiä, on jättänyt vastaamatta yhteydenottoihini. Enkä tiedä miksi. Kiireitä? Tätäkö on aikuisuus, ettei keretä kuukausien aikana edes suunnitella tapaamista? Ikävää.

Ja aikuisuudesta puheen ollen... Kolmekymppiseni on jo ensi kuussa! Niitä saa alkaa suunnittelemaan tarkemmin. Ja ainiin, oonhan tässä lähiaikoina aikuistunu sen verran, että sain uuden tittelin nimeltä TÄTI! Kirsi-täti. Apua ku kuulostaa niin vanhalta, mutta silti ihanaa. Ja joo, kun sitä pikkuruista kävi sylittelemässä niin vauvakuumehan sieltä taas pamahti. Katotaa millo blogi taas alkaakin täyttyä raskauspäivityksistä. Hehe. Ei olla oikeesti suunnittelemassa vielä lisää vauvoja. 

Mutta tämmösiä kuulumisia. Haluaisin kyllä päivittää tätä blogia piiikkusen useamminkin, mutta oon sellasessa ristiriitasessa tilanteessa... Tuntuu, että moni asia on turha kirjoittaa. Henkevät pohdinnat ei innosta enää, juttelen sellasia mielummin ihmisten kans kasvotusten. Suhdejuttuja taas en voi oikein enempi tänne avata kun niihin liittyy aina muita osapuolia. Joten vaikka yritän kirjoittaa, liian usein lopputuloksena on pelkkää valkoista ruudulla ja mun pää täynnä tyhjää...

Joten katotaan millon palataan, onko se vasta ku on ne kaks viivaa. ;)